IHMISEN IHMEELLISIÄ JÄLKIÄ – RETKELLÄ POHJOIS-SAVOSSA
Kulttuurihistoriallinen matkaopas.
Pyöräytä näyttelyn alussa onnenpyörää ja katso minne tiesi johtaa! Matkakohteita on esihistorialliselta ajalta aina 1900-luvulle. Voit reissata näyttelyssä ja ottaa tiedot mukaasi ja käydä paikan päällä. Matkan varrella pääset myös kokeilemaan taitojasi kivisillan rakentajana.
Näyttely on museon 4. kerroksessa. Pääkohteita siinä on 11, minkä lisäksi vinkataan lyhyesti myös muita samantyyppisiä kohteita maakunnassa.
Kuopion matkustajasataman edustan pieni Vasikkasaari on kesäkaudella
lokkien valtaama. Satama-alueen tyypillisiin ääniin
kuuluu näin pesivien lokkien kirkuna. Kun satamasta katselee
Kallavedelle päin, on saari tuulimyllyineen maisemassa
etualalla.
Tuulimyllyt saaressa eivät ole ihan tavallisia. Kuopion sataman
yhteyteen alkoi keskittyä 1800-luvun puolivälistä alkaen monenlaista
toimintaa. Kauppias Konstantin Pavloff rakennutti
saaren ensimmäisen tuulimyllyn vuonna 1852. Hieman myöhemmin
saari oli jo hyvinkin täyteen rakennettu, sillä sen rakennuskantaan
kuului kookas makasiinirakennus ja enimmillään
3 tuulimyllyä. Nykyinen saaren historiasta muistuttava
tuulimylly on tehty 1980-luvulla.
Kukkulan kuninkaat
Tuulimyllyt olivat menneinä vuosisatoina kaikkein näkyvimpiä
rakennuksia. Parhaiden tuuliolojen saamiseksi myllyt kun sijoitettiin
silloinkin kukkuloiden laelle. Esimerkiksi nykyisen Kuopion
tuomiokirkon paikalla Lapinlinnanmäellä oli 1700-luvulla
tuulimylly.
Näin asui vauras pohjoissavolainen talonpoika 1900-luvun
alussa. Neliömäisen umpipihan ympärillä on pääosin alkuperäisessä
asussaan olevat rakennukset esineineen. Elämyksen
täydentää satoja vuosia sitten raivatut, edelleen viljeltynä olevat
rinnepellot. Riuttalan talomuseo on merkittävin vanhasta
talonpoikaisasumisesta kertova kohde Savossa.
Pohjois-Savosta Pariisiin
Karttulan Riuttalan tila oli ensimmäisen kerran merkittävästi
esillä jo Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Tuolloin
I. K. Inhan kookas valokuva Riuttalasta kuvasi suomalaista
maaseutua ja sen elämänmuotoa. Säätiön ylläpitämäksi museoksi
Riuttala muutettiin vuonna 1975.
Matkailijalle
Varustaudu matkaan vaikka picnic-korilla! Kohde sijaitsee syrjässä
valtaväyliltä. Palveluja on saatavissa rajoitetusti. Kulloisetkin
aukioloajat on hyvä tarkistaa etukäteen esimerkiksi Riuttalan
nettisivuilta.
Säilynyt pätkä vanhaa Kainuuntietä kiemurtelee museotienä
Leppävirran kirkonkylän eteläpuolella, Nikkilänmäellä. Samaa
reittiä oli ratsastettu satoja vuosia, mutta kärrykelpoiseksi se
parannettiin 1700-luvun lopulla. Ennen tätä vesistöt olivat
valtaväyliä ja Savon ja Pohjanmaan väli oli talviteiden varassa.
Tielinja kulki Kuopiosta Juvan kautta Mikkeliin, haarautuen
Rantasalmella Savonlinnaan. Kuopiosta pohjoiseen tie kulki
Iisalmen kautta Oulujärvelle ja Pohjanmaalle.
Kirjeet ja kuningas samalla tiellä
Tien rakentaminen oli paikallisille suuri ponnistus, mutta sen
myötä posti ja kauppatavarat liikkuivat sukkelammin. Kievareita
perustettiin ja matkanteko helpottui. Tietä kutsutaan myös
Kuninkaantieksi, koska viimeinen Suomea hallinnut kuningas,
Kustaa IV Adolf matkusti sitä pitkin Kuopioon 1800-luvun alussa.
Muutamaa vuotta myöhemmin hiekkaa pöllyttivät Suomen
sotaa käyvät sotajoukot.
Kaivantolammen silta
Kainuuntie kulki Oravikoskella Kaivantolammen sillan yli. Hieno,
1700-luvun lopulla rakennettu kivisilta ja vanha tielinjaus
ovat edelleen nähtävissä Kivilammentiellä, Leppävirralla
Veneellä pääset 3000 vuoden taakse, kauniin Kallaveden hiekkaiselle
saarelle. Kuopion Iivarinsalon itärannalla asui kalastusta
harjoittanut perhe. Saarella saattoi laiduntaa jo muutama
lammas. Puut kaadettiin metallikirveillä, joita itse osattiin
valaa. Asuinpaikalta aukeni hieno näkymä viereiseen Luukkonen-
saareen, jossa asuivat naapurit. Tämä muinainen maisema
odottaa sinua lähes muuttumattomana.
Kuoleman maisema
Vesi oli lähellä myös siirryttäessä tuonpuoliseen. Järviseudun
metsästäjä-keräilijät rakensivat rantakallioille kiviröykkiöitä
haudoiksi ja rituaalipaikoiksi. Röykkiöt itsessään voivat olla
kooltaan pieniä ja matalia, mutta niiltä aukeava maisema on
sitäkin komeampi.
Maaningan Keskisaaressa, harjun kapeimmalla
kohdalla, on suurikokoisia ja helposti hahmotettavia röykkiöitä,
lapinraunioita.
Matkailijalle:
Iivarinsalossa on Kuopion kaupungin ylläpitämä venelaituri ja
nuotiopaikka. Keskisaaren lapinrauniot löytyvät Syvälahden uimarannan
kohdalta, harjun päältä.
Tervetuloa Kuopioon! Juankoskelaiset ovat vuodesta 2017 alkaen
myös kuopiolaisia.
Juantehtaan eli Strömsdalin ruukki perustettiin kuohuvan Juankosken
rannoille jo vuonna 1746. Se on näin koko maan
vanhin järvimalmia käyttänyt rautaruukki.
Kosken ympäristön
uljas historiallinen kokonaisuus käsittää teollisuuslaitosten lisäksi
ruukinkartanon ja erilaisia tehdasyhteisöön kuuluneita
asuin- ja liiketaloja. Lähialueelta löytyy esimerkiksi vanha tehtaankirkko
ja -hautausmaa.
Patoja Pietariin
Vanhassa masuunissa kosken rannalla toimii museo Masuuni
Brunou. Sen näyttelyissä kuvaillaan raudan tie järvien pohjasta
padoiksi ja muiksi käyttöesineiksi.
Ruukin myötä alueelle
rakennettiin pian muitakin teollisuuslaitoksia. Saimaan kanavan
valmistuminen 1856 nopeutti liikenneyhteyksiä ja juankoskelaisia
tuotteita myytiin aina Pietarissa asti.
Matkailijalle
Ruukkialueella ja sen ympäristössä Juankosken keskustassa
on tarjolla hyvät palvelut, mm. erilaisia majoitusvaihtoehtoja.
Maakunnasta löytyy lisäksi hienoja pienempiä entisiä ruukkikohteita.
Kiinnostuneen matkailijan kannattaa tutustua ainakin
Sonkajärven Jyrkän ja Karttulan Sourun entisiin rautaruukkeihin.
Sekä tulitikkuja, sahatavaraa, vaneria, Halltex-levyjä , paperia ja
kartonkia. Järvien rautamalmin lisäksi Pohjois-Savon teollistuminen
pohjautuu metsiin. Erityisesti koivua on ollut tarjolla
paljon, sillä entisille kaskimaille kasvoi luonnostaan koivikkoa.
Kaskikoivikot loivat yhden erityisen puuteollisuustyypin. Pohjois-
Savosta vietiin nimittäin maailmanmarkkinoille valtavat
määrät koivupuusta tehtyjä lankarullia. Karttulan Syvänniemessä
toimi Saastamoinen yhtymän lankarullatehdas vuosina
1891–1932 ja Kuopion Haapaniemessä vuodesta 1901
1950-luvulle. Molemmissa paikoissa on nykypäiviin säilynyt
savupiippu ja pieni osa entisestä rakennuskannasta.
Työntekijöiden Kolikkoinmäki
Puuteollisuuden myötä esimerkiksi Kuopio ja Varkaus kasvoivat
merkittävästi. Lisäksi syntyi suuri määrä uusia taajamia.
Suonenjoen Iisveden sahateollisuuden synnyttämä Kolikkoinmäen
asutus on yksi ainutlaatuinen näyte tästä.
Savon Pispalaksi kutsuttu Kolikkoinmäen tiivis asuinmäki syntyi,
kun sahojen työntekijät rakensivat sille talojaan 1919–
1927. Asuintaloja on noin 50, minkä lisäksi pienillä tonteilla
on myös asiaankuuluvat ulkorakennukset. Yksi taloista toimii
Kolikkoinmäen työläiskotimuseona.
Matkailijalle
Kolikkoinmäen työlaiskotimuseon avoinnaoloajat kannatta tarkistaa
etukäteen esimerkiksi museon nettisivuilta.
Pisan laelle kiivettyään tekee mieli hengähtää. Metalliportaiden
yläpäässä on sille oiva paikka, Ruotsin ja Venäjän rajalla.
Täyssinän rauha vuonna 1595 lopetti 25 vuotta kestäneen sodan. Pisan laen kiviin on kaiverrettu Ruotsin kolme
kruunua ja lyhenne Sigismundus Rex Sweciasta, Ruotsin
kuninkaasta sekä venäläisten merkintä, ortodoksinen risti. Lisäksi
kivistä löytyy rajaa käyneiden, Savon ja Pohjanmaan komissioiden
nimikirjaimet.
Rajaseutu rauhoittuu
Ennen Täyssinän rauhaa, osa Pohjois-Savosta kuului Venäjään,
silloiseen Novgorodiin. Elämä rajaseudulla oli levotonta. Vuonna
1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan raja oli epämääräinen
ja rajaselkkaukset hävitysretkineen olivat suomalaisten ja
venäläisten välillä jatkuvia. Täyssinän rauhassa raja piirrettiin
idemmäksi, suomalaisen uudisasutuksen rajalle.
Matkailijalle:
Mäen laelle johtaa merkitty polku. Siellä on näköalatorni, josta
voi ihailla jylhää metsä- ja järviluontoa. Vaaran pohjoispäädyssä
on lisäksi pieni vuorikristalliluola, Pirunkellari. Lastukosken
polku lähtee osoitteesta Lastukoskentie 108, Kuopio ja Salmenpellon
reitti osoitteesta Salmenpellontie 265, Juankoski.
KIVEEN HAKATTU
Pielaveden kirkkosaaren entinen kirkonpaikka tuntuu nyt vähän
syrjäiseltä. Kirkko perustettiin kuitenkin 1600-luvun lopulla
liikenteelliseen solmukohtaan, hyvin vesireittien varrelle.
Viimeisin kirkko purettiin paikalta vuonna 1882. Sen hirret
käytettiin kirkonkylän koulun rakentamiseen. Jäljellä on vielä
vuodelta 1791 oleva kellotapuli ja peltoaukean takana entinen
pappila. Kellotapulin ympärillä erottuu useita matalia painaumia,
nälkävuosina 1866-68 kaivettuja joukkohautoja.
Tiedettä ja noitamenoja
Historiallisena erikoisuutena tiedetään, että Kirkkosaaressa kävi
myös ruotsalainen tiedemies Gustaf Retzius kesällä 1873. Hän
keräsi maasta kalloja, luita ja kokonaisen luurangon. Ideana oli
selvittää rodullisia eroja luustomittauksella. Samalla hän etsi
luita myös vanhemmista hautapaikoista ympäristön saarista.
Niistä ei luita kuitenkaan löytynyt. Retziuksen mukaan syynä
oli se, että paikalliset ihmiset olivat hakeneet luut omiin noitamenoihinsa.
Osmankäämit kasvavat matalassa vedessä kanavan pohjalla.
Laivoja sen läpi ei ole kulkenut yli 100 vuoteen.
Vuonna 1840
valmistunut, Unnukan ja Haukiveden yhdistänyt vanha kanava
oli ensimmäinen valtion varoin rakennettu kanava Suomessa.
Sen rakentaminen oli osa laajaa Saimaan vesireitin parantamishanketta.
Laivojen koko kasvoi nopeasti Saimaan kanavan
valmistumisen jälkeen ja kanava jäi pieneksi jo 30 vuodessa.
Nyt kanavasta on nähtävissä noin 300 metriä pitkä, osin raunioitunut
osa.
Huhtikuu on kuukausista julmin
Varkauden uutta kanavaa rakennettiin hätäaputöinä. Katovuosien
kurjuudesta kärsiviä perheitä tuli rakennustyömaalle ympäri
Suomea. Keväällä 1868 siellä työskenteli noin 600 miestä.
Työmaalla sairastui satoja henkilöitä, eikä kaikkia pystytty
pelastamaan työmaan omassa sairaalassa. Yksistään huhti-toukokuussa
1868 Varkausmäkeen perustettuun tilapäiseen hautausmaahan
haudattiin 281 vainajaa. Hautausmaalla on muistomerkki
ja sen takana näkyy syviä hautakaivantoja.
Matkailijalle:
Vanhaa kanavaa kiertää kanavapolku, jonka varrella on opastauluja.
Kanavan vieressä sijaitsee kanavamuseo. Kanava ja
museo löytyvät osoitteesta Kanavakatu, Varkaus. Varkausmäen
hautausmaalle on opasteet Pitkälänniementieltä.
Iisalmen Koljonvirralla pääset kokemaan yhden Suomen sodan
merkittävimmistä taisteluista. Se käytiin vuonna 1808 suomalais-
ruotsalaisten ja venäläisten joukkojen välillä.
Eversti Sandelsilla
oli virran länsipuolella noin 1200 miestä ja sen ylittävä
silta osittain purettuna kun venäläisten hyökkäys alkoi. Taistelu
päättyi suomalais-ruotsalaisten joukkojen voittoon ja aselepoon,
jonka turvin Sandels joukkoineen perääntyi kohti Vieremää.
Ruotuarmeija vastaan suurvallan sotajoukot
Suomen sota, jossa Ruotsi menetti Suomen Venäjälle, oli osa
eurooppalaista valtapolitiikkaa. Ranskan keisari Napolean halusi
lannistaa Englannin katkaisemalla sinne kaikki kauppasuhteet.
Liittolainen, Venäjän keisari Aleksanteri I, ryhtyi painostamaan
Ruotsia. Ruotsin heikko armeija valitsi peräytymisen Venäjän
ylivertaisen armeijan edessä. Suomen alueella käytiin vain 12
todellista kenttätaistelua. Sotatoimia suurempaa tuhoa aiheuttivat
liikkuvien joukkojen mukana levinneet kulkutaudit.
Kiitos muurinpohjaletuista Napoleon
Venäläiset joukot jättivät kuitenkin jälkeensä jotain hyvää.
Muurinpohjaletut on ajateltu syntyneen blinien pohjalta. Suomalaisilla
ei ollut käytössään blinipannuja, joten he paistoivat
lettunsa rautapadan pohjalla.
Matkailijalle
Koljonvirralla on opastuskeskus ja alueen voi kiertää opastettua
reittiä pitkin. Reitin varrella on kaksi tykkipatteria ja korsualue.
Samalla alueella sijaitsee Juhani Ahon museo, jossa
pääset tutustumaan kansalliskirjailijan elämään ja 1800-luvun
pappilaympäristöön. Ouluntie 39, Iisalmi.
Kiuruveden Paljakanvuoren laella, sileässä kalliossa, odottaa
tuntematon viesti menneisyydestä. Kallioon on koverrettu noin
40 kuoppaa, joista osa on yhdistetty toisiinsa urilla. Sateella
vesi valuu kupista toiseen.
Muinaisjäännöksen ikää ei tiedetä,
eikä sitä miksi kupit on tehty. Voidaan vain arvailla niiden
liittyvän esihistoriallisiin uskomuksiin tai siihen, kuinka maailmaa
on selitetty. Paljakan avoin laki on ollut merkityksellinen
paikka myös myöhemmille kiuruvetisille, sillä siellä on tanssittu
ja vietetty keskikesän juhlaa.
Paremman onnen toivossa
Rautakautisten viljelymaiden läheisyydestä, erityisesti Kerimäen-
Savonlinnan alueelta, löytyy siirtolohkareita, joihin on
kaivettu jopa kymmenittäin kuppeja. Niihin on mahdollisesti
laitettu viljaa tai maitoa uhrilahjoina, hyvän sadon toivossa.
Kuppikiviä on käytetty myös historiallisella ajalla, jolloin kuppiin
kertyneellä vedellä on uskottu olleen parantava vaikutus.
Matkailijalle:
Paljakan luontopolku lähtee osoitteesta Putouksentie 452. Polun
varrelta löytyy myös Pirunpesä -niminen rapautumisluola.
Polku on pituudeltaan noin 2 km.