Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Elämä syövän jälkeen
Re: Muita raskausaikana syöpään sairastuneita?
Moi, täällä yksi raskausaikana sairastunut, oireita oli siis jo raskausaikana kovastikin, mutta neuvolassa kaikki laitettiin raskauden piikkiin. Sitten vauvan ollessa kuukauden ikäinen, sain vihdoin diagnosin, syöpähän se oli.Alku oli niin kauheaa ja sekavaa, etten kaikkea edes muista, olin täysin sekaisin hormooneista ja synnytyksestä ja syöpädiagnoosista johtuen, kaikki oli kaaosta. En oikein edes tiedä miten siitä selvisin, itkua riitti ja mulla kun on nuo isommatkin lapset, joita piti ajatella, oli elämä tosiaan melkoista.
mutta kuin ihmeen kautta, niinhän ne asiat vaan lähti rullaamaan, hoidot alkoi, sytostaatit ja säteet, muistan, että samana päivänä kun mun pikkuinen täytti 2 kk, mulla alkoi sairaalassa eka viiden päivän sytojakso. Ja kun astuin sairaalahuoneeseen ja näin sairaalasängyn, rupesin taas itkemään ja elämä tuntu loppuvan siihen paikkaan, mun ei kuulunu olla siellä vaan kotona hoitamassa mun pientä vauvaa!
Mutta loppujen lopuksi aika menee nopeesti ja niin vain on että asioilla on tapana järjestyä, vaikka se kliseeltä kuulostaakin....meillä käytännön asiat järjestyi hienosti, saatiin kodinhoitaja aika pitkäksi aikaa, kaikki sädehoidot järjesty niin, 6 vko, sekä nää mun sytojaksot kun jouduin oleen sairaalassa. näin miehen ei tarvinnu olla jatkuvasti pois töistä ja kotona kaikki pelasi ja tutut kaksi samaa kodinhoitajaa vuorotteli meillä. kaikkeen tottuu, meilläkin murkkuikäiset kapinoi kodinhoitajia vastaan, mutta huomasi, että äiti voi paremmin kun hommat hoituu, niin hyväksyivät heidät. ja tietysti kaikkien ystävien ja tuttujen apu, henkinen ja muukin oli niin äärettömän tärkeetä, ettei voi kyllin kiittää.
No, nyt tuosta on yli vuosi aikaa ja tauti pysynyt poissa ja rukoilen joka päivä että pysyykin. Mutta tuosta ajasta selvittiin, toivottavasti lapsille ei jäänyt kauheesti pahoja muistoja, itse käsittelen vielä henkisellä tasolla sairauttani, nyt vasta oikein uskaltaa sitä käydä läpi....
Mutta sä selviät kyllä, tilanne on haasteellinen, syöpä ilman pientä vauvaakin on shokki ja sinun ja minun tilanteessa se on vielä kamalampi shokki, kun on vielä huoli siitä pikkuisesta. Mutta pyydä apua ihan mistä voit saada, kysy kodinhoitajaa, en tiedä missä asut ja millainen oman kotikuntasi tilanne on, helsingissä toimi hienosti ja sai apua. sekä ota henkistä apua vastaan, se on kullanarvoista. Voikun voisin auttaa enemmän, muistan niin hyvin tuon epätoivon....ja jos voin jotenkin enemmän auttaa mielelläni autan.
Mutta ennen kaikkea, luota parantumiseen ja lääkäreihin, meillä on hoito ja lääkärit huippuluokkaa. Kaikki järjestyy kyllä! Halauksin,
-Cry
- Muita raskausaikana syöpään sairastuneita?Äkäinen Pikku Myy
- Re: Muita raskausaikana syöpään sairastuneita?cry
- Re: Muita raskausaikana syöpään sairastuneita?Äkäinen Pikku Myy
- Re: Muita raskausaikana syöpään sairastuneita?Syöpäjärjestöjen viestintä
- Re: Muita raskausaikana syöpään sairastuneita?Äkäinen Pikku Myy