Hoidot ja seuranta
Re: KLL
poisnukkunut rakkaamme on appeni, hän sairastui kll:n 63- vuotiaana ja väsyi taistelemaan 65-vuotiaana, 10 päivää syntymäpäivänsä jälkeen.. kukaan ei ikinä olisi voinut kuvitella, ettei hän olee enää kanssamme kahden viikon päästä..hän oli olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa, istui pyörätuolissa ja söi synttärikakkua..pikkuhiljaa hän meni huonommaksi, nukkui paljon, ei jaksanut enää nousta pyörätuoliin, ei halunnut syödä eikä juoda..me näimme kaiken tämän ja silti emme ymmärtäneet, että hän on lähdössä. se tuntuu jälkeenpäin niin pahalta, että emme oikeasti huomanneet tai halunneet ymmärtää..vielä edellisenä iltana hän oli tajuissaan ja juttelimme hänen kanssaan. hän oli sekava ja höpisi mitä sattui, mutta senkin laitoimme lääkkeitten piikkiin..viimeinen yö oli hirveä. koskaan tätä ennen appeni ei valittanut, itkenyt tai kironnut sairauttaan, vaikka tiesi ettei hän eläisi kauaa..mutta viimeisenä yönä hän huusi, koko yön..kovia kipuja, ehkä jotain alitajuista kuolemanpelkoa.. jälkeenpäin kaikkein koskettavin asia, mikä saa vieläkin itkemään, on se, kun hän soitti kahden aikaan yöllä toiseksi viimeisenä yönään, ja sanoi ettei hänellä ole mitään hätää.."älkää murehtiko, ei mulla oo mitään hätää.."...t23 | 14.10.2006 klo 10:12:49
KLLt2311.10.2006 klo 15:03
Re: KLLsunnuntai12.10.2006 klo 12:47
Re: KLLt2314.10.2006 klo 10:12
Re: KLLpitsiina17.10.2006 klo 21:06