Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Hoidot ja seuranta
Re: Kml
Hei Cipria, kiitos kun kirjoitit. Äidilläni on juuri diagnosoitu/diagnosoidaan sama sairaus, ja kaipaan todellakin jaksamiseni vuoksi positiivisia tarinoitakin. Äiti ainakin yrittää olla positiivisella mielellä, vaikka selvästi häntä pelottaa. Odottelemme nyt vielä viimeisiä koetuloksia ja sitten määritetään hoito.Jännää, miten ihmismieli sopeutuu ikäviin asioihin. Uutinen syövästä oli ensin täysin musertava. Ajattelin, että elämäni loppuu siihen. Nyt sitten vaikka diagnoosi vahvistuisikin (ja hyvin epätodennäköistä, että se tässä vaiheessa palkastuisi vääräksi diagnoosiksi) olisi lottovoitto jo sekin, että sairaus olisi alkuvaiheessa, äiti vastaisi hoitoihin hyvin. Siis vaikka ei voi parantaa kokonaan, niin sitä on alkanut "neuvottelemaan" itsensä kanssa.
Onneksi sairastamme Suomessa, jossa hoito ensiluokkaista ja kela korvaa. On maita, joissa julkinen terveydenhoito on olematonta, ja vain erittäin varakkailla mahdollisuus ottaa mahdottoman kallista syöpälääkitystä. Ja äitinikin selkeästi luottaa asiantuntijoihin, asiaa edesauttaa, että äitini on työpaikallaan alan asiantuntijoiden kanssa tekemisissä, joita on aina pitänyt äärimmäisen pätevinä.
Äitinikin on laillasi "päättänyt" elää niin normaalia elämää kuin mahdollista (lähdössä kesällä matkalle, harrastaa, tekee pitkiä kävelylenkkejä, tapaa veljeni lapsia tavalliseen tapaan) ja yrittää olla positiivisin mielin. Onneksi äitini on muutenkin optimisti. Minä olen luonteeltani enemmän taipuvainen maalaamaan piruja seinille, mutta nyt hillitsen sitä, ja äidin takia yritän olla positiivisella mielellä. Ettei ainakaan minusta ole hänelle lisätaakkaa. Suruni ja pelkoni käyn sitten psykologilla purkamassa viikoittain.
Tsemppiä sinnekin. Ja kirjoitellaan, miten menee?
- Kmlcipria
- Re: KmlLilli2