Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Niistä sytoista non-hodginiin

Alussa seurattiin muutama vuosi, koska lymfooma ei enää pernan poistamisen jälkeen aiheuttanut oireita.

V.2000 alkoi oireilla yökuumeilulla ja valtavailla vilunväristyksillä ja aamulla oli sitten koko sänky märkänä. Sain ekat sytot eli CHOP-hoidon kolme kertaa. Silloin ei vielä rituximabia käytetty. Ekassa kontrollissa hoitojen jälkeen tilanne olikin yllättäen pahentunut siitä mitä oli ollut ennen hoitoja!

V.2001 otetti koepaloja useampaa kertaan, koska diagnoosi oli vaikea. Lopulta päädyttiin, että minulla on todennäköisesti pernan marginaalivyöhykkeen lymfooma. Tämä kuuluu ns. pienisoluisiin B-solulymfoomiin, joita ei voida pysyvästi parantaa, mutta jotka kasvavat hyvin hitaasti ja näiden kanssa voi elää pitkäänkin. Vaarana tistysti on, että nämä voivat muuttua nopeaskasvuisiksi suurisoluisiskia ja sitten ei näiihin enää oikein mikään hoito tehoa. Sain v.2001 uudet sytot eli MINE-yhdistelmän x5, eikä vieläkään rituximabia. Tämä hoito oli aika rankka, koska yli puoli vuotta oli esim Hb n.80 ja nivelet tulehtuivat tönköiksi. Mutta siitäkin selvittiin.

Taas meni muutama vuosi seurannassa ja v.2003 alkoi taas kuumeilu. Silloin sain pelkkää Mabtheraa (=rituximabi) x4. EI tullut sairaslomaa, ei lähtenyt tukka iekä muitakaan komplikaatiota. Jippii! Hoitovaste oli parempi kuin sytoilla ja kesti vieläpä 3 vuotta!! Eli seuraava kuumeilu tuli vasta v. 2006 ja sain taas pelkän Mabtheran x4. Sen jälkeen ei ole ollut oireita ja kohta on taas jo kulunut 3 vuotta!

Niinkuin kerroit niin non-hodgkin lymfoomia on 40 erilaista alatyyppiä ja hodgkineja kai se 10 erilaista. Ihan jokaisella tyypillä ei kai ole erilaista hoitoa, mutta aika erilaisia kuitenkin. Siksi lääkärit sanovatkin, että hoito on räätälöity eikä voi verrata toisiin potilaisiin. Tämä minun tapaukseni on nyt vain yksi esimerkki ja halusin kertoa sen nimenomaan siksi, että ainakin minä olin alussa ihan paniikissa, kun en tiennyt lymfoomista yhtään mitään ja luulin kuolevani heti tai viimeistään ensi vuonna.

Muistinkohan nyt vastata kaikkiin kysmyksiisin? Jos jotain unohtui, niin kysy vain lisää :-)
inkamari | 4.3.2009 klo 20:58:20