Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Kaikki uutta ja pelottavaa

Hei sinulle ja jo vastanneille! Tosi on, mitä toteatte. Minulla sama kokemus lähiajoilta. Jollen omaisi tiettyä toimeliasta ja aktiivista luonnetta ja hyviä verbaalisia kykyjä, niin en tiedä, miten olisin leikkauksen jälkeen eteenpäin päässyt. Erittäin monta puhelua tarvitsi soittaa sairaalaan jälkikäteen sekä muuallekin, että pikkuhiljaa asiat aukenivat ja sain välttämättä tarvitsemaani jatkoapua. Minunkin tapauksessa tulivat just lymfaterapia sekä hoitosukat. Tulin sairaalaretkilläni siihen tulokseen, että se vain on niin, että he siellä hoitavat (leikkaavat) vain sen yhden kohdan kehosta, sananmukaisesti, hoitavat sen yhden tietyn sairastumisen vaiheen. Muuta eteenpäinmenoa ja tarvittavia apuja joudumme itse ajattelemaan ja just niin, että hoksaamaan kysellä ja jopa vaatia.

Oli hyvä vinkki tuo sosiaalihoitaja. Sitä en itse tajunnut kysyä, eikä kukaan sanonut, että semmoinen olisi. - Kauan sitten sairastuessani ensimmäiseen syöpääni, niin tämä kaikki toimi sairaalan taholta suhteellisen aktiivisesti, joten päätelmäni on, että nykyajan 'varojen puute' julkisella sektorilla teettää tämmöistä, että henkilökunnalla ohjeet vetää tiukat rajat ? Tätä en tiedä, olen vain päätellyt. Oli kovin erilaista käydä syöpäleikkauksessa 90-luvun puolivälissä ja toisessa kohdassa kroppani leikkaus viime vuonna. Niin sanottu 'jälkikäsittely' ihan eri maailmasta, vaikka sama yliopistosairaala kyseessä.

Sehän on kuulemma yleisesti niin, että kaikelaisia asioita avukseen pitää osata kysyä ja vaatia. Näin on kuulemma esimerkiksi Kelan etuuksien kanssa, siis yleisesti, en tarkoita nyt syöpäsairauksia.

Itse olin myös hyvin hämilläni sairaalatahon passiivisuudesta, mitä välttämättömään jatkohoitoon ja - jatkoelämääni - tulee. Enkä siis osaa todellakaan vastata kysyjille miksi näin on ja mitä voisi tehdä. Käsittääkseni me emme pysty sairaalaorganisaatioita toimintatapoineen alkaa muuttaa!

PS. Aloittajalle. Miksi vain yksi hoitosukka? Luulen, että nähtiin tilanteen olevan se, että potilaan toinen jalka oli turpeileva, mutta toinen ei niinkään avun tarpeessa. Myöhemmin tilanteeseen voi aina tulla muutoksia, niin että koko lymfaturpoilu helpottuu tai turvotusta tulee enemmän ja toiseenkin jalkaan. Sitten maksusitoumusasiat määriteltäneen uudelleen.
Tiedokas | 18.7.2010 klo 21:30:17