Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Lähisukulaisella syöpä
Sateista iltapäivää Johanna ja muut.Tervetuloa vaan palstailemaan, vaikka hieman ikävissä merkeissä.
Olen pahoillani, että yksi lähisukulaisesi on kuollut syöpään ja toisellakin on se todettu. Hyvä juttu, että tämän toisen syöpä on tällä hetkellä hallinnassa.
Kuinka läheisiä nämä sukulaiset sinulle ovat?
Itse menetin äitini vajaa 3 kk sitten aggressiiviselle kohtusyövälle, johon ei mikään hoito lopulta tehonnut. Tarinani voit lukea tuolta saattohoito-osiosta.
Joo, no eihän se syöpädiagnoosi koskaan mukava tieto ole. Olen seurannut sivusta äitini hiljaista hiipumista syöpään sekä hoitanut useampia saattohoidossa olevia pitkälle edennyttä syöpää sairastavia asukkaita. Kumpikaan ei ole helppo tilanne, mutta auttaa ymmärtämään molemmat puolet. Ymmärrän omaisen huolen ja surun, mutta hoitajana näen tilanteen myös ammatillisesta näkökulmasta. Se, että toinen ihminen kärsii minkä tahansa pitkäaikaissairauden kourissa, tekee pahaa ainakin minulla.
Pelko on aivan ymmärrettävä reaktio, kun näitä tapauksia on kohdallesi osunut kaksi niin lyhyen ajan sisään. Itse olen oppinut sen, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa koska tahansa. Onko pelkoosi mitään järjellistä syytä (esim. pelko omasta sairastumisstasi)? Jos on, niin ehkä silloin kannattaisi selvittää mistä ne pelot johtuvat ihan oman mielenrauhasi vuoksi. Riippuen siitä, kuinka pahoja ja lamauttavia nämä pelot ovat, niin kannattaisi harkita ammattiauttajan luokse menemistä. Tk-lääkärille tai psykologille esimerkiksi. Sinä itse tiedät tianteesi parhaiten ja sen, onko aihetta käydä jollekin niistä juttelemassa.
Kun läheinen sairastuu, niin luonnollinen reaktio on myös ajatella, että mitä jos se osuu omalle kohdalleni. Se voi osua tai olla osumatta. Itse en ole kauheasti sitä asiaa ajatellut ja murehtinut, koska äidin puolen suvussa on vain jonkin verran syöpään menehtyneitä. Nämä sairastumis- ja parantumisasiat ovat melkoisen mystisiä asioita, kun niin moni asia vaikuttaa niihin. Olen ymmälläni sekä omaisena että hoitajana.
Valitettavasti elämässä ei ole mitään takeita siitä, että vakava sairaus ei iskisi eikä sitä kukaan kohdalleen varmaan toivo. Jos sitä sairastumista alkaa pelätä koko ajan, niin tavallaan ei sitten elä täysillä. Toisaalta elämää ei voi etukäteen tietää ja ennustaa, ei meistä juuri kukaan. Se, että jokin sairaus iskee, ei ole automaattinen kuolemantuomio ja parantumaton. Se voi olla, mutta sitäkään asiaa ei etukäteen voi tietää. Syövän ollessa kyseessä paranemismahdollisuudet ovat sitä paremmat, mitä aiemmin se sairaus todetaan, miten aggressiivinen se on ja toki myös siitä, missä kohtaa se syöpä sijaitsee. Monia syöpiä voidaan tehokkaasti nykyisin hoitaa. Olen itsekin kokenut pahoja pelkotiloja masennukseni yhteydessä, jotka olivat osittain yhteydessä äitini sairastamiseen. Osa niistä oli ihan järjellisiä ja osa ei.
Kehottaisin sinua selvittämään sen asian, jos se vaivaa sinua kovasti ja estää sinua elämästä normaalia elämääsi. Toivottavasti tästä oli jotain apua. Voimia ja jaksamista kovasti.
- Lähisukulaisella syöpäJohanna 1
- Re: Lähisukulaisella syöpäSiipi maassa
- Re: Lähisukulaisella syöpäJohanna 1
- Re: Lähisukulaisella syöpäSiipi maassa