Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Mistä voimia?

Tiltukka,
olen kokenut saman. En osaa silti vastata tuohon, mistä voimia, muuta kuin sen, että älä vaadi itseltäsi mahdottomia. Ole itsellesi armollinen. Saatat joutua hyväksymän senkin tunteen, että et voi aina tukea, että toisen tuska on jotain sellaista, jota et voikaan jakaa etkä lieventää vaikka haluaisit enemmmän kuin mitään muuta. On enemmän kuin todennäköistä, että et pysy aina kasassa ja hallitse omia tunteitasikaan. Eikä sinun tarvitsekaan. Yritä muistaa se, että tunteet sinänsä eivät ole vaarallisia.

Minua vastaavassa tilanteessa tuki tieto siitä, että vaikka puolisoni sairauden parantumisesta ei ollut alun alkujaankaan mitään toivoa, niin muunlaista toivoa oli. Se piti vain löytää muista kohteista kuin sairauden paranemisesta. Oli toivoa siitä, että päästään tehokkaisiin hoitoihin ja päästiinkin; oli toivoa sitä, että sairauden eteneminen pysähtyisi, mutta kun näin ei käynyt, oli toivoa siitä, että eteneminen hidastuisi jne. Aivan loppuun saakka meillä oli toivoa. Se piti kyllä synkimpinä hetkinä etsiä. Ajattelin ja ajattelen yhä, että toivo ei ole majakka, joka loistaa kirkkaasti synkällä merellä, vaan pikemminkin pieniä valoheijastumia läikkyvillä laineilla. Ihan pimeä ei ole koskaan!

Urheutta ja toivoa toivon sinulle!
Varjossa | 21.1.2009 klo 23:22:07