Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Miten jaksaa tukea hankalaa, sairasta läheistä?

Anoppini sairastaa parantumatonta syöpää. Hän on aina ollut vahva persoona, mutta ominaisuus on nyt sairauden myötä kärjistynyt. Jos mieheni ja minä emme tee jotain asioita hänen toivomallaan tavalla (esim. vieraile hänen luonaan juuri sinä päivänä, kun hän toivoo), hän alkaa puhua siitä, miten itsekkäitä olemme, kun hänellä on elinaikaa enää vähän emmekä ole riittävästi hänen tukenaan.

Ymmärrän anoppiani; hänellä on pelkoja ja paha olla ja hän ilman muuta haluaa läheisensä luokseen niin usein kuin mahdollista. Mutta minä ja mieheni alamme olla aika uupuneita, koska meillä on kaksi pientä lasta ja asumme 200 kilometrin päässä anopista.

Nyt viimeksi, kun menimme hänen luokseen päivää pyöhemmin kuin hän olisi halunnut, hän sanoi olevansa pettynyt meihin ja muistutti, että mieliala vaikuttaa hoitojen tehoon.

Auttakaa viisaammat: miten ihmeessä selviän tästä luhistumatta ja pystyn vielä olemaan anopin tukena? Missä menee raja ja saako rajoja asettaa vakavasti sairaalle ja miten niitä asettaa niin, ettei läheinen musertusi entisestään? Minä todella välitän anopista, mutta välillä itken aidon surun lisäksi vihaa, katkeruutta ja väsymystä...
Tiipitii | 13.6.2008 klo 01:47:55