Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Mahdolliseti keuhkosyöpä
Edessäsi on rankka prosessi. Ymmärrät hyvin, että vaikka äitisi saattaa selviytyä, sairaus voi johtaa myös kuolemaan. Jos pahin toteutuu, joudutte molemmat käymään läpi raskaan tien.Minun vaimoni on kuolemassa keuhkosyöpään (tai ainakin syöpä lähti keuhkoista liikkeelle). Olen siis käynyt prosessin jo osittain läpi.
Koska ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, mahdollisuutemme ottaa oppia toisistamme ovat rajalliset. Kuitenkin meille voi olla apua siitä, että kuulemme tai luemme toistemme kokemuksista. Siksi muutama sana.
Ensikin on hyvä sisäistää muuan tosiasia, joka onnellisessa arjessa helposti unohtuu. Nimittäin se, että elämä on perusolemukseltaan traaginen. Synnymme, elämme - ja kuolemme. Se koskee meitä kaikkia. Toisin sanoen se, mikä äidilläsi on edessä, on joka tapauksessa luonnollista ja ennen pitkää väistämätöntä.
Toinen asia, joka on hyvä mieltää, on se, että ihminen on kerta kaikkiaan vain ihminen. Kukaan ihminen ei ole toiselleen täydellinen, vain Jumala on (jos on). On siis turha kantaa huonoa omaatuntoa, eikä jatkossakaan pidä uhrautua enempää kuin se on kokonaisuuden huomioon ottaen mielekästä.
Kolmas asia, jota voisi korostaa, on päivä kerrallaan eläminen. Vaikka edellä olen tuonut esiin, että kannattaisi olla armollinen myös itselleen, on toisaalta tärkeää, että rakentaa arkeen yksittäisiä hyviä hetkiä sen sijaan että tavoittelisi pysyvää onnen tilaa. Se, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, riippuu tilanteesta. Jossakin tilanteessa se voisi tarkoittaa vaikka sitä, että matkustaa joka toiseksi viikonlopuksi 300 kilometrin päähän, jotta voisi olla säännöllisessä yhteydessä rakkaaseensa. Tai se tarkoittaa päivittäistä puhelinsoittoa tai jotakin muuta.
Neljänneksi kannattaa tiedostaa, että menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat yhtä arvokkaita. Se, mitä äitisi ja sinä olette kokeneet, ei häivy, eikä sitä pidä peilata koko ajan nykyisyyttä ja tulevaisuutta vasten. Toisaalta se, mitä nyt on tehtävissä, liittyy tähän hetkeen. Ei siis kannata koko ajan pitää avoinna koko ajallista perspektiiviä, vaan kannattaa takertua hetkiin. Tähän jo edellisessä kappaleessa viittasinkin.
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Ei kannata siis heittäytyä liian pessimistiseksi. Toisaalta minä olen kokenut, että myöskään katteettoman optimismin valtaan heittäytyminen ei ole hyväksi. Siksi olen itse käynyt jo hyvissä ajoin edeltäkäsin mielessäni läpi kaikkein pahimman vaihtoehdon, joka nyt onkin toteutumassa.
Korostan, että vaikka edellä esittämäni ajatukset ovat auttaneet minua omassa prosessoinnissani, ne eivät ole yleispäteviä. Jokainen on surunsa kanssa viime kädessä yksin, ja jokaisen on löydettävä oma selviämistiensä. Enkä minäkään en voi olla varma edes itsestäni. Minun tilanteeni on se, että vaimoni yhä elää, ja vaikka kirjoitan nyt näin opettavaisesti, minäkin todellisuudessa olen enimmäkseen lamassa ja itken joka ainoa päivä monta katkeraa itkua.
Suorastaan ristiriitaisia tunteita tunnen, kun valitan omaa osaani tai olen antavinani fiksuja neuvoja kanssaihmisille, mutta toisaalta ymmärrän olevani pelkkä itsekeskeinen paskiainen, sillä vaimonihan tästä on pois menossa enkä minä. Eli monenlaiset tunteet vellovat, kun on näin vakavasta asiasta kysymys.
Toivon, että edellä kirjoittamani ei masentanut sinua entistä enemmän, sillä asian kanssa itsekin koko ajan prosessoivana haluaisin nimenomaan lohduttaa ja auttaa. Hyvää joulunseutua sinulle.
- Mahdolliseti keuhkosyöpäYksi 70
- Re: Mahdolliseti keuhkosyöpäSanaton