Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Lopullinen luopuminen saapui liian aikaisin..

KIITOS VIOLET! Läsnäolo, se niin tärkeä aineosa, jonka voi omaisena antaa.
Famuni muisti minut =o) juttelin niitä näitä, hän hymyli kun sanoin että kerrankin MINÄ saan suunvuoron..

Pääsin kotiin ja kuume nousi (minulla, mukava flunssa), päätin eilen että en mene häntä katsomaan (pelkäsin tartuttavani).. Sitten isä soitti, Famu oli heikkona. Huolestuin ja soitin osastolle (kello 20.30). Ihanan empaattinen hoitaja antoi luurin Famulle. Toivotin NATINATI GULLE, SOV SÅ GOTT ja purskhadin itkuun kun hoitaja palasi luurin ääreen..

Tänään isäni soitti puolenpäivän aikaan. Äkkilähtö sairaalaan. Ehdin paikalla. Pidin kädestä kiini, kuiskasin HEJ DÅ ja odotin isäni vieressä.
Hiljainen kaunis levollinen hetki. Minun oma kultainen Famu sai ikuisen levon vähän yli yksi.

Pirullinen syöpä-paska otti ja vei. Jäljelle jäi tyhjä surullinen olo. Kuolema on niin lopullista. Sekunnin ajan teki mieli ravistaa ja huutaa NYT ET KYLLÄ KUOLE!! Vaikka samalla tiesin että nyt loppui kivut ja tuskainen olo.

Sydäntä särkee niin valtavasti, tosin tuntuu että se on valunut jalkapohjiin..

Voimia teille kaikille jonka tämän lukee! Ja kiitos vielä kerran Violet!
MangoMeloni | 9.4.2008 klo 19:08:09