Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Perheystävällä USA:ssa vaikea rintasyöpä

Kaukana mutta liki

Pelkkä kuulumisten ja voinnin kyseleminen on ystävällinen ele, samoin kuin kortti tai sähköposti silloin tällöin. Monet sukulaiset tekevät sen virheen, että alvariinsa soittelevat kyselläkseen vointia tai hoitojen vaihetta, mikä ihan oikeasti rasittaa, jos on juuri tullut tiputuksesta ja haluaisi levätä. Minullakin kun on suuri suku, niin kerron tämän vain sen takia...;-) Ettet sitten pelästy, jos apuasi ei otettukaan kiitollisena vastaan.

Mutta kerropa, onko ystäväsi vaimo syntyperältään suomalainen? Se nimittäin ratkaisee myös sen, miten näitä ystäviä kannattaa lähestyä. Olen laittanut merkille, että ulkosuomalaiset haluaisivat sairastuessaan puhua ja lukea sairaudestaan myös suomenkielellä, joten jos saat vaikkapa syöpöpotilaiden oppaita käsiisi, niin niiden lähettäminen voisi lämmittää ja tsempata ystäväsi vaimoa. Ainakin niitä löytää netistä, näin vinkkinä ja linkkinä:

http://www.syopapotilaat.fi/opas-selviytyjanmatkaopas.php
http://www.syopapotilaat.fi/opas-rintasyopapotilaanopas.php

Toisaalta, jos hän on jenkki, niin olisin hyvin varovainen kertoessani suomalaisista hoidoista. Vaikka hoitotuloksemme ovatkin hyviä, niin hoitomme poikkeavat jonkin verran yhdysvaltalaisista hoitokäytännöistä, milloinka syntyy vain turhaa hämmennystä ja epäluuloa. Esimerkiksi tämä kahteen leikkaukseen joutuminen on juuri tyypillinen esimerkki siitä, miten Yhdysvalloissa ensisijaisesti pyritään säästämään naisen rinta. Sehän ei aina syövän levinneisyyden tai aggressiivisuuden takia onnistu, ja näin esimerkiksi Suomessa tehdään useammin täydellisiä rinnanpoistoja, ilman että ensin annettaisiin sytostaatteja ja vasta sitten yritettäisiin rinnan säästävää leikkausta.

Se, että ystävät kaukanakin muistavat, on aina ihana asia, joten Sinuna jättäisin suorituspaineet sikseen. Pelkkä myötäeläminen riittää ja myönteinen usko elämään koettelemustenkin jälkeen. Rukouksetkin kantavat valtameren yli. Voimia myötäelämiseen!

T. Karhutar

Karhutar | 20.3.2009 klo 13:54:44