Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Taas mennään...

75-vuotiaalla äidilläni todettiin pari viikkoa sitten kohtusyöpä. Ylihuomenna leikataan ja sitten selviää lopullisesti mikä on tilanne. On vähän sekava olo nyt eikä oikein osaa ajatella mitään. Isäni kuoli eturauhassyöpään kolme vuotta sitten ja ainoa veljeni leukemiaan 24 vuotta sitten. Minä olen nyt sitten lapsuudenperheestäni ainoa, jolla ei vielä ole mitään todettu (viime kevään munasarjakysta hävisi onneksi seurannassa).

Äidillä on nyt alustavasti ainakin ilmeisesti aika hyvä tilanne. Lääkäri sanoi, että syöpä on ilmeisesti paikallinen eikä vielä levinnyt. Vatsan alueen kerroskuva ja keuhko-rtg olivat puhtaat. Siitäkin huolimatta on nyt stressi siitä, että vaikka kaikki menisi parhain päin ja kasvain saataisiin leikkauksessa kokonaan pois, sitten leikkauksen jälkeen alkaa seuranta-aika ja aina muutaman kuukauden välein alkaa hirmuinen jännitys sekä äidillä että minulla siitä, että onko kaikki hyvin edelleen ja eihän vaan sairaus ole uusiutunut.

Väsyttää. En haluaisi vaikuttaa itsekkäältä marisijalta (äidillähän tässä se vaikein tilanne on), mutta on vaan semmoinen olo että ei jaksa. Että juuri kun on alkanut toipua isän sairastamisesta ja kuolemasta, alkaa kaikki taas alusta. Itseä pelottaa ja äitiä pelottaa. Tässä pitäisi vaan jaksaa olla vahva ja tukea toista. Olisi kyllä kiva, jos olisi edes yksi sisarus olemassa jonka kanssa voisi jakaa asioita.
Liekku | 10.8.2009 klo 14:53:52