Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Kunnes kuolema meidät erotti

Hei Ninnu!!

Otan osaa suruusi. Itsekin käyn läpi tätä samaa tuskaa. Yksinäisyys on niin konkreettista siellä kotona. Miehen menehtyi myös maksasyöpään 21.8.06. Tammikuussa todettiin Kanarialla, jossa olimme lomamatkalla. Monenlaiset vaiheet läpikäytiin; kanarian sairaalasta tuli vielä pari sairaalabakteeriakin, joiden takia hän joutui viettämään eristyksessä helmikuusta-toukokuuhun. Verenmyrkytyskin jossain vaiheessa oli. Hän oli todella huonona talvella ja kevättalvella. Jonkinlainen ihme koettiin, kun hän pystyi toukokuun alussa tulemaan kotiin kotisairaalahoidon turvin. Meillä oli hyvä kesä. Ja vielä se viimeinen päiväkin. Yhdessä pesimme keittiön ikkunan. Meillä oli 20-vuotinen yhteinen taival. Siihen mahtuu niin paljon. Ja onneksi on niitä muistoja, vaikka tällä hetkellä ne tekevät niin kipeää.
Jotenkin Ninnu ne päivät vaan menee. Älä yritäkään suunnitella pidemmälle. Mene tässäkin päivä kerrallaan, niinkuin olet varmaan miehesi sairauden kanssa mennyt varmasti. Sinullahan on vielä pienet lapset. Se, vaikkakin raskasta on hoitaa heitäkin nyt, on kuitenkin se voimavara, mikä auttaa Sinua eteenpäin. Sinun miehesi elää heissä. Näin minäkin haluan ajatella kun katson tytärtäni. Hän on jo 14-vuotias teini. Mutta tuohon ikään nähden hänkin on joutunut todella kovia ja raskaita kokemaan, kun menetimme mummin, minun äitini vain 2 vuotta sitten ja myöskin syöpään. Onneksi meillä on hyvät välit ja olemme pystyneet puhumaan näistä asioista ihan oikeilla nimillä.
Toivotan sinulle paljon voimia. Oikeastaan tässä ei mitkään sanat edes auta, mutta pakko vaan on jatkaa, kun ei ole vaihtoehtoja. Harmittaa, kun en pääse tuonne järjestettyyn tapaamiseen lokakuun lopussa. Minulle on tuolloin ystävät järjestäneet matkan. Varmasti olisin tullut kyllä paikalle, koska nämä sivut ovat antaneet minulle paljon, paljon voimia ja uskoa ja toivoa.
Tara | 18.9.2006 klo 12:59:22