Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: aviomiehellä keuhkosyöpä

Olen tällä palstalla kertonut omasta tilanteestani jo aikaisemmin. Vaimollani todettiin keuhkosyöpä viime keväänä. Leikkauksen yhteydessä heinäkuuussa todettiin, että kasvain oli levinnyt keuhkopusseihin eikä taudin leviämistä enää voitaisi torjua minkäänlaisella hoidolla. Silti lääkärit päättivät ryhtyä jonkinlaiseen torjuntataisteluun sytostaattihoidon avulla.

Kun syksyllä todettiin, että syöpä oli levinnyt aivoihin eikä sädehoidosta ollut minkäänlaista apua, kaikki hoidot lopetettiin ja vaimoni tuli saattohoitoon kotiin.

Vaimoni on ollut nyt liikuntakyvyttömänä kotihoidossa yli kolme kuukautta. On selvää, että koko talon elämä on keskittynyt tähän yhteen asiaan, ja minäkin olen usein kysellyt sinun laillasi: kuinka voisin parhaiten auttaa vaimoani?

Ikävä kyllä en ole keksinyt vastausta. Tilanteemme ei ole täysin samanlainen: sinulla lienee miehesi kanssa puhekontakti eikä miehesi tarvitse perushoitoa samalla tavalla kuin minun vaimoni. Mutta taaksepäinkin ajatellen: Mistä puhuimme silloin, kun vaimoni vielä oli sataprosenttisesti läsnä? Miten valmistelin häntä tuleviin koitoksiin? Osasinko tukea häntä? Ymmärsimmekö valmistautua vihollisen musertavaan hyökkäykseen asianmukaisella tavalla?

Kaikkiin edellä esittämiini kysymyksiin minun on vastattava: pieleen meni. Annoimme ajan kulua, elimme niin normaalia elämää kuin osasimme, yritimme olla kuin tulevaisuutta ei olisikaan. Nyt tekisin monet asiat toisin.

Jokainen tapaus on omanlaisensa, niin kuin jokainen ihminenkin. Jos minun kokemuksistani jotakin opiksi otettavaa on, ehkä se, että rehellisyyden ja läheisyyden ei pidä aliarvioida. Joskus se vain tuntuu niin kipeältä, ja niinkin saattaa käydä, että kaksi ihmistä suojelee toinen toistaan niiden asioiden käsittelyltä, joita molemmat pitävät tärkeinä.

Toisaalta oman vaimoni tapauksessa en osaa sanoa kovin tarkoin sitä hetkeä, jolloin syöpäkasvain rupesi aivossa lamauttamaan jotakin, mikä liittyy ajatteluun tai tunne-elämään. Aivot on niin monimutkainen elin, enkä ole tuon elimen toimintaan sen puoleen edes yrittänyt perehtyä.

Mutta voimia tarvitset joka tapauksessa. Yksi varma asia on, että vierellä kulkijan pitäisi olla sen verran itsekäs, että hän ei rajattomalla uhrautumisellaan syö itseään loppuun liian nopeasti. Itse olen ollut itsekäs sillä tavalla, että en ole ottanut sen enempää palkatonta vapaata kuin sairaslomaakaan, vaan olen varannut itselleni oikeuden paeta arkipäiviksi työn ääreen. Tietenkään tämä ei olisi mahdollista, ellei olisi toista, joka on valmis uhrautumaan - tässä tapauksessa se on vaimoni sisar. Mutta yleistäen voi varmaan sanoa, että auttajan on pakko huolehtia myös itsestään, että hän jaksaisi auttaa. (Itsestäni ei tässäkään ole edellä kirjoittamastani huolimatta malliesimerkiksi.)

Varmaan yksi asia, jota tällaisessa tilanteessa tarvitaan, on kyky alistua itseä vahvemman edessä. Surulle ei voi mitään, eikä katkeruuttakaan täysin voi välttää. Mutta jos kuluttaa liian paljon itsestään siihen, että kapinoi vaikkei toivoa voitosta ole, voimat kuluvat hukkaan. Kristillinen usko on tämän vuoksi hyvä kivijalka, jos sellainen sattuu jalkojen alla olemaan. Ellei ole, pitää pystyä muilla konsteilla selittämään itselleen, että tässä maailmassa ihminen voi vain antaa lausuntoja mutta päätökset kerta kaikkiaan tehdään muualla eikä valitusosoitetta ole.

Olen yllä kirjoittanut tajunnanvirtaa rehellisyydestä, läheisyydestä, kyvystä pitää itsestä huolta sekä uskosta ja nöyryydestä. Korostan vielä, että en ole kirjoittanut siksi, että olisin itse noiden ominaisuuksieni avulla onnistunut auttamaan omaa vaimoani hyvin, vaan siksi, että noiden ominaisuuksien vähäisyys on raskauttanut ja raskauttaa elämääni. Siksi kannattaa ehkä vielä antaa yksi neuvo: Elä käsillä olevaa hetkeä ja anna itsellesi anteeksi, vaikket olekaan täydellinen. Jälkiviisaus on viisauden lajeista turhin.

Vielä kerran: voimia teille molemmille.
Sanaton | 1.2.2008 klo 05:15:16