Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Äidin syöpä...

Hei!

Olen uusi täälä palstalla, vaikka äitini on sairastanut syöpää jo tammikuusta -06 lähtien. Silloin hänellä todettiin rintasyöpä. Aluksi poistettiin osa rinnasta. Vähän ajan päästä ilmoitettiin, että koko rinta pitää poistaa ja imusolmukkeita. Siitä jonkun ajan päästä todettiin munuaisessa kasvain. Toinen munuainen poistettiin. Välissä hoitoja ja kontrolleja ja aina vain huonoja uutisia lääkäristä. Eilen äitini oli taas joissakin kuvauksissa ja tänään tuloksia kuulemassa; eikä taaskaan hyviä uutisia. Syöpä on lähettänyt metastaaneja lannerankaan paljonkin. Nyt taas alkaa jotkut sytostaatit.

Itse olen jotenkin hyväksynyt ajatuksen siitä, että niin kauan kun äitini elää, joutuu hän läpikäymään hoitoja. Tuskin siis enää tulee syöpää selättämään. Äitini on erittäin vahva ihminen, ja tiedän että hän kestää myös ajatuksen siitä. Mutta siskoni minua huolettaa. Hän ei osaa käsitellä asiaa. Eikä halua asiasta oikein puhuakaan... Tottakai minuunkin sattuu ja itkettää, mutta minulla on iso kasa ystäviä, joiden kanssa voin puhua asiasta ja itkeä jos itkettää. Siskolleni, jos olen yrittänyt puhua asiasta, hän vain suuttuu eikä halua puhua enää kanssani ollenkaan... Mitä siis tehdä?

Myöskin minua huolettaa, miten kestän sen, jos äitini joutuu kärsimään kivuista. Niin, ja isäni. Miten hän tämän kaiken kestää....

Tässä oikeastaan itsekseni pohdiskelen, töissä ollessani ;) Kiva, kun löysin tämän palstan.
Paulin | 20.8.2009 klo 18:56:50