Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: leikkaamaton gliooma,gradus 4
Hei Riikka,haluaisin kuulla mitä teille kuuluu?
Oma äitini sai menneenä kesänä saman diagnoosin kuin sinun äitisi. Kasvain oli levinnyt niin moneen paikkaan ympäri aivoja, ettei sitä voitu leikata. Silloin se tuntui musertavalta uutiselta, mutta näin jälkeenpäin se tuntuu helpottavalta. Elinaikaa oli äidillä niin vähän jäljellä, että saimme elää sen ajan ilman leikkauksen aiheuttamia tuskia, voitiin vain keskittyä kivun hoitoon. Tutkimuksiin hakeutumisesta kuolemaan kului aikaa alle kolme kuukautta, kaikki tapahtui niin nopeasti ettei sitä ehtinyt edes ymmärtää. Mitään "parantavia" hoitoja ei ehditty aloittaa. Kauheaa oli se, että meille omaisille ei kerrottu koko totuutta, kukaan ei tuntunut ottavan vastuuta mistään. Odottivat kai, että äiti itse kertoisi meille tilanteen. Diagnoosi tuli sitten postitse, kukaan lääkäri ei meille omaisille selittänyt mitä se tarkoitti. Syöpäyhdistyksen sivuilta suomensin tuon gliooma, gradus 4. Se oli isku vasten kasvoja. Pahinta tilanteessa oli se, että äidin puhekyky heikkeni jatkuvasti ja oli jo mennyttä lopullisen diagnoosin tullessa. Tästä meitä ei kukaan varoitellut etukäteen, epäiltiin vain, että "äitinne on niin järkyttynyt, ettei halua tai kykene puhumaan".. Kunpa joku lääkäri olisi varoittanut asiasta etukäteen, ettei se ehkä olekaan ohimenevä psyykkinen oire. Kommunikointi oli viimeiset kaksi kuukautta sitä että me omaiset ja ystävät puhuimme, äiti kuunteli, ja vastasi nyökyttämällä tai pään pudistamisella. Moni asia jäi siksi selvittämättä. Tärkein kuitenkin tuli sanottua moneen kertaan, se kuinka paljon äitiä rakastimme.
Näin jälkikäteen olen onnellinen siitä, että itselläni oli mahdollisuus viettää loppuajat äitini kanssa hyvinkin tiiviisti. Olen myös todella kiitollinen siitä, että äitini sai paikan Terho-kodista, hän tunsi olonsa siellä silminnähden turvalliseksi. Myös me omaiset saimme tukea ja sitä paljon kaivattua tietoa siitä mistä ikinä kysyimmekään, vihdoin salailu loppui ja totuus valkeni. Saimme valmistautua tulevaan täysin tietoisina siitä mitä tuleman pitää. Kuoleman hetkellä olimme äidin vierellä saattamassa hänet kädestä pidellen kuolemaan. Se on asia, josta olen ikuisesti kiitollinen. Äitini kuoleman jälkeen hoitajat soivat meille mahdollisuuden pestä ja pukea hänet, ja valmistella äiti hiljaiseen huoneeseen, kun siskoni sitä osasi pyytää. Todella ihana ja terapeuttinen asia. Äidin kuolemasta on nyt kaksi kuukautta, ikävä on valtava. Näin siis meillä kävi leikkaamattoman gliooman kanssa.
Toivottavasti teillä asiat ovat paremmin, voimia sinulle ja läheisillesi.
- Re: leikkaamaton gliooma,gradus 4Ikävä