Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Miehelläni on syöpä

Elämä järjesti yllätyksen,joka ei pitänyt kuulua meidän elämäämme,ei ainakaan vielä,ei tämän ikäisenä,miehenihän on vasta 42v ja minä 34v...SYÖPÄ!Siitä on nyt 4 viikoa,kun mieheni löysi kyhmyn kiveksestään.Leikkaus on takana ja diagnoosi oli sitä mitä me eniten maailmassa pelkäsimme,syöpä.
Hieman lohduttaa,että etäispesäkkeitä ei ole todettu ja se,että kivessyövässä(miehelläni seminooma)paranemisprosentti on 90%.Elämämme on kuitenkin tällä hetkellä ikäänkuin jonkun toisen,vaikka sen tietää varsin hyvin olevan omamme.Joka päivä säpsähdämme puhelimen pirinään ja postilaatikon kolahdikseen...joko nyt tulisi aika syöpäklinikalle.
Ehkä pahinta kuitenkin kaikessa on nähdä se toisen tuska,pelko kuolemasta.Se on jotenkin niin käsinkosketeltava.Haluaisi niin kovasti auttaa,mutta ei ole mitään sanoja tai tekoja,jotka palauttaisivat elämämme enalleen,veisivät tuskan pois.
Teitä on varmasti monia,joita syöpä on koskettanut.Olisi kiva kuulla teidän kokemuksistanne,saada neuvoja,tukea ja vaihtaa ajatuksia kanssanne.
tahto | 7.10.2008 klo 19:15:29