Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Sairastuneen tukeminen henkisesti

Meillä on miehellä jo kolmatta vuotta todettuna ollut suolistoperäinen syöpä jonka ennuste on huono, mutta yksilöllinen, eli mitään tarkkaa ei ole tiedossa suuntaan eikä toiseen. Jatkuvaa epätietoisuudessa elämistä siis, kuten taudin kuvaan taitaa kuulua..

Onko kenelläkään neuvoa miten kestää sairastuneen mielialassa tapahtuvat muutokset sekoamatta itse? Vaikeimmalta tuntuu se, että toinen ei puhu vaikka uskoisin sen auttavan ja olen yrittänyt saada puhumaan: Ollut hiljaa, odottanut, varovasti lähestynyt ja kysellyt, ehdottanut ulkopuolista apua ja lopulta myös itkenyt ja huutanut kun itsellekin tulee niin paha olo. Ja sitten on tosi paha mieli kun oma pokka ei pidä silloin kun pitäisi... ;( Olis vaan niin paljon helpompaa jos toinen jakaisi ajatuksiaan. Onko tällainen hiljaisuus ja kuoreen vetäytyminen muille tuttua? Miten olette selvinneet?
Mariska | 5.8.2008 klo 15:18:36