Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: äiti ja isä

Voimia ja jaksamista sinulle Norppa. Voi kun ymmärtäisi miksi asiat menevät vaikeamman tien kautta. Olen itsekin huolehtiva isosisko, joten tuntuu todella pahalta sinun ja veljesi puolesta. Tuntuu pahalle kun haluaisi sanoa niin paljon, mutta tuntuu etten osaa löydä oikeita sanoja.

Halusin vastata sinulle sillä omalla isälläni diagnosoitiin pienisoluinen keuhkosyöpä syksyllä 2004. Hänelle kehittyi etäpesäke kaularankaan ja syksyllä 2005 löydettiin maksasta pesäkkeitä joita ei voitu hoitaa, koska keho oli jo niin loppuun rääkätty edellisen syövän hoidoilla. Elämä oli juuri kuvailemaasi kivunlievitystä ja päivästä toiseen elämistä, ilman tulevaisuuden suunnitelmia. Saimme vielä lähes vuoden hyvää aikaa, isä oli suurimman osan kotona, noin 2-3 kuukauden välein sairaalassa viikon-parin jaksoja. Vasta viimeiset 1.5 kuukautta hän oli vuodepotilaana ja nukkui marraskuussa 2006. Saimme siis kuolemantuomion jälkeen vielä paljon aikaa yhdessä. Vaikka vuosi sitten ajattelin miten kuihtunut isä on, tuntuu että kun nyt katson kuvia ja videoita tuolta ajalta, mietin näinkö silloin saman ihmisen, koska niissä hän on lähes oma eloisa itsensä. En tiedä missä kunnossa isäsi on, mutta halusin meidän perheen tarinallamme kirjoittaa, että elämää voi olla vielä tuomionkin jälkeen. Vaikka oma suru on lähestyvän menetyksen takia valtava ja samalla varmasti myös edellisen kerran tunteet tulevat pintaan, jäljelläoleva aika on lahja, josta kannattaa nauttia ja pyrkiä tekemään hyvä.

Lämmöllä,
Anie
anie | 13.1.2007 klo 23:27:37