Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Min� tulen hulluksi...

Mitä tarkoitat jaksamisella?
Kun olen puhunut lähipiirille, että minun pitää jaksaa, niin monet on sanoneet, että ei ole pakko koko ajan jaksaa, voi välillä hyväksyä sen, että väsyttää, että ei jaksa. Olen antanutkin itselleni luvan olla heikko, ainakin välillä. Minullakin on mieenkiintoinen työ, mutta jos en jaksa keskittyä töissä, niin en jaksa. Emme me syöpäsairaan läheiset ole superihmisiä. Emme me voi vaati itseltämme ihan mahdottomia. Ajattele yhtälöä: hoidat perheen, kodin, lapset, talous-ja raha-asiat, sairastavan läheisesi asiat, haastellisen työn, huolehdit fyysisestä kunnostasi, ulkonäöstäsi. Milloin ehdit pysähtyää ja huolehtia itsestäsi? Pysähtymiseen, edes hetkittäiseen, täytyy olla lupa myös syöpäsairaan läheisellä ilman huonoa omaatuntoa. Pitää olla lupa huutaa ääneen,vaikka kiljua, jos se helpottaa.
Tämä syöpäsairaan omaisena eläminen on vuoristorataa. Vuoristoradan pohjalla vatsaa kipristää ja vuoristoradan huipulla hiukset nousee kauhusta pystyyn. Ylämäet tuntuvat jyrkiltä, eikä huipulle tahdo päästä, alamäessä vauhti kiihtyy ja alkaa pelottaa. Missään kohtaa vuoristorataa ei tunnu tasapainoiselta ja hyvältä, mutta vaunun kyydissä vaan on pysyttävä ja toivottava, että joskus rata loppuu....
suvi06 | 5.9.2006 klo 07:51:16