Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Myelooma
Äidilläni on hiljattain todettu myelooma. Lueskelin täältä vähän siihen liittyviä keskusteluja, mutta päätin aloittaa itse vielä uuden, jos jollakin olisi jotain annettavaa tähän tilanteeseen.Äidilläni on kaksi vuotta hoidettu osteoporoosia, mutta muutama kuukausi sitten paljastui, että kyseessä onkin myelooma. On ravannut melkein viikottain terveyskeskuksessa oireita valittamassa ja masennuslääkkeitä on yritetty tyrkyttää, mutta mitään jatkotutkimuksia ei tehty.
Jossain vaiheessa sitten kuitenkin otettiin jotain kokeita, joista huomattiin, että munuaisarvoissa on jotain häikkää ja kun tutkimuksia jatkettiin päädyttiin siis tähän myeloomaan.
Luustomuutoksia on paljon ja luuydin näytteen mukaan syöpäsolukkoa on luuytimestä paikoin 60-70 %. Tervettä solukkoa mahtuu kuitenkin joukkoon. Tauti on ilmeisesti vaurioittanut jonkin verran munuaisia.
Lääkitys eli se neljän päivän solusalpaajahoito aloitettiin loppuviikosta. Äiti pidettiin sairaalassa, koska selkä oli niin kipeä. Yleismieliala ja vointi muuten hyvä (ei oikein hahmota taudin vakavuuden astetta, mikä on varmaan hyvä?).
Piti päästä tänään pois, mutta hemoglobiini oli romahtanut yli sadasta kuuteenkymmeneen ja munuaisarvot huonontuneet. Uloste oli mustaa eli on saanut sisäisiä verenvuotoja.
Päässyt nyt saman tien tähystykseen.
Olen itse aika romuna, tämä kaikki on tullut aika puun takaa. Olen puhunut kahden eri hoitavan lääkärin kanssa, joista toinen perjantaina sanoi, että mitään ennustetta ei tässä vaiheessa voida antaa, kun hoidot on vasta aloitettu. Toinen tänään sanoi, että verenvuoto saadaan varmasti hoidettua, mutta että tauti on paha. Kun sanoin, että tarkoittaako tämä selkokielellä sitä, että kaikki yli vuoden tai kahden on ihme ja hän myönsi asian olevan näin.
Onko kellään vastaavia kokemuksia, lohdutusta tai toivoa antaa? Äitini on kohta 76-vuotias, muuten melko terveenä aina ollut.
Anteeksi, jos kuulostan sekavalta tahi listaan jotain epäolennaisuuksia, mutta kun ei musta ole nyt muuhunkaan...
Isälleni (ovat olleet naimisissa yli 50 vuotta ja erottamattomat) sanoin, että tauti on paha, mutta äidin mahdollisen toipumisen kannalta lienee parasta, että äiti vakaasti uskoo, että tauti on hoidettavissa.
- Myeloomawanikka
- MyeloomaSelina
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomawanikka
- MyeloomaSelina
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- MyeloomaSelina
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomamuori
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini
- Re: Myeloomawanikka
- Re: Myeloomapäiväsini