Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Äidin rintasyöpä

Kamalan vaikea kirjoittaa. Kun on niin kamalan vaikea olo muutenkin.
Olen vajaa kolmekymppinen nainen ja äitini on sairastanut rintasyöpää jo useamman vuoden ajan. Ensimmäinen kyhmy ja leikkaus käytiin läpi vuonna 2000. 2002 poistettiin toinen rinta ja 2003 keuhkometastaaseja. Tällä hetkellä se pirulainen on levinnyt sisäelimiin ja äidillä on käynnissä jo ties kuinka mones sytostaattijakso. Voimat vaan ei enää riitä.
Tällä kertaa hoidot ovat romahduttaneet äitini voinnin aivan totaalisesti. Vielä pari kuukautta sitten äitini suhasi pitkin kaupunkia, tanssi olohuoneessaan ja hassutteli kanssani myöhään yöhön. Tällä hetkellä äiti ei pääse sängystä ylös. Olemme veljieni kanssa miettineet, josko minä muuttaisin äidin luo pitämään tästä huolta, mutta se tuntuu niin äärettömän raskaalta. Tottahan minä sen teen, jos niin sovitaan, mutta en haluaisi, että äidin mieliala laskee sen takia, että hän näkee, kuinka tajuttoman kovaa minuun sattuu. Kuinka monta kertaa minä jaksaisin purra huuleen, kun saatan häntä vessaan? Kuinka monta kertaa jaksaisin olla reipas ja rohkea, kun hän putoaa sängystä ja satuttaa itsensä? Vaihtaa lakanat, kun hän voi pahoin?
Pelottaa omasta puolesta, mutta toisaalta en halua äidilleni mitään muuta kuin parasta. Kaikelle on aikansa ja paikkansa ja nyt on jaksamisen aika. Surutyötä olen tehnyt jo viimeiset kuusi vuotta, mutta se lopullinen surun aika on vasta edessä. Tänään taistellaan. Pelkään vaan tosiaan, että omat voimat loppuu.
Löytyisikö täältä ketään, joka olisi kokenut samaa? Saman kokeneiden kanssa näistä asioista voisi olla helpompi keskustella, jakaa toivo, jakaa epätoivo...

Syysaurinkoa ja voimaa kaikille!
AnniKani | 9.10.2006 klo 20:56:02