Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Uskallus elää
Lueskelin joitakin viestiketjuja, jotka herättivät mieleeni kysymyksen. Muuttuuko kuoleman pelko elämän peloksi? Kuinka moni syöpäpotilas jossain vaiheessa luopuu unelmistaan sen vuoksi, että ajattelee ehkä kohta kuolevansa. Vaikuttaa siltä, että useimmille tuo tunnelma tulee jossain vaiheessa. Miksi?Onko mahdollinen kuolema niin kammottava ajatus, että se vie kaiken energian. Ilmeisesti on. Mutta voisiko sen unohtaa edes hetkeksi ja nauttia elämästä niin kauan kuin sitä itse kullekin annetaan. Miksei voisi toteuttaa unelmiaan ja elää täysillä loppuun saakka? Emme kuitenkaan tiedä, kenen vuoro lähteä on milloinkin ja kaikkien - myös syöpään sairastuneiden - tulisi mielestäni jatkaa elämää, vaikka tulevaisuus vaikuttaakin aika ajoin toivottomalta. Sehän on vasta tulevaisuus, ei tätä päivää.
Sukujuuriltani savolaisena lainaan elämänohjetta: "Koppoo kiinni tästä päevästä. Huomisella on omat kahvasa."
Ettei siis elettäisi huomisen pelossa, kun tämä päivä on tässä ja nyt.
Tuli vaan mieleen.
- Krisse
- Uskallus elääkrisse63
- Re: Uskallus elääTigerlily
- Re: Uskallus eläälaulurastas
- Re: Uskallus elääkrisse63
- Re: Uskallus eläämamma81