Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Vertaistuki on tärkeää

Moi!

Olen pahoillani, että isäsi on sairastunut! Toivottavasti kuitenkin löydät täältä vertaistukea ja saat vaihtaa mielipiteitä niiden kanssa jotka elävät saman asian keskellä. Kyllä se auttaa, ja monessa tilanteessa helpottaakin, vaikka ei tosiasioita muuttaisikaan.

En tiedä oletko jo lukenut enemmänkin näitä viestiketjuja, mutta nyt nopeana kertauksena, että minun isälläni todettiin levinnyt mahasyöpä lokakuussa -08. Sairastuminen tuli täysin puuntakaa, ja shokissa osittain olemme varmaan vieläkin, vaikka toisaalta asia on osa elämää nyt. Hyväksynyt en varmaan sitä ole, mutta ymmärtänyt että se on todellisuutta meidän elämässä nyt.

Olen saman ikäinen kuin sinä, minulla on kaksi lasta ja vaikka olenkin aikuinen niin tämä asia herätti minussa huolen, surun ja menettämisen pelon lisäksi myös tunteen siitä, että olen edelleen lapsi, edelleen se isän tyttö... Enkä ole valmis isää menettämään, ja haluan että lapsillani on vaari... Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta!!!

Isän hoidot ovat hyvässä vauhdissa, neljän sytostaattitiputus takana, vastetta on ollut ja suunta näyttää lääkärien mukaan hyvältä. Ehkäpä myös leikkaus on edessä, ainakin mahdollisesti sädehoito. Vielä kaksi tiputusta ja sitten uudet ct-kuvat. Isän kunto on nyt varmasti niin hyvä kuin olla voi, ja siitä yritän olla iloinen, mutta pelkään kamalasti... Enkä tiedä uskallanko iloita vaikka hänen vointinsa on lääkityksen alettua vain parantunut.

Mitä teille kuuluu nyt?

Voimia sinulle tämän asian kanssa.
-iskän tyttö
Iskän tyttö | 25.1.2009 klo 20:41:13