Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: viimeinen kevätkö
Vaikka ymmärrän hyvin sinua, Helmikuu, kun kerrot yrittäväsi olla lastesi takia urhea, toivon, ettet menisi läheistesi ajattelussa liian pitkälle. Onhan aivan itsestään selvää, että juuri sinulla, joka sairastat ja ehkä kuolet sairauteesi, on oikeus kertoa tunteistasi ja pohtia kaikkia asioita avoimesti. Uskon, että lapsesi itse asiassa ajattelevat samoin, ja arvelen, että heitä helpottaisi, jos he voisivat kohdata sinut aidosti juuri niin heikkona, kuin oikeasti olet.Asia on minulle läheinen siksi, että olen itse syöpäpotilaan aviomies, ja vasta kun oli tavallaan liian myöhäistä, kuulin parilta ystävältämme, että vaimoni oli yrittänyt olla urhea säästääkseen minua. Oli nähnyt, kuinka itkin öisin jne. Ja minä taas en voinut ottaa asioita puheeksi, kun sain sen käsityksen, että hän haluaa viimeiseen asti elää elämää eikä kuoleman odotusta.
Nyt ajattelen, että minun olisi ehkä sittenkin pitänyt puhua asioista suoremmin silloin, kun vaimoni pystyi vielä kommunikoimaan kanssani. (Yleensä ottaen välimme olivatkin aivan erinomaisen rehelliset ja kyllä syövästä ja kuolemastakin puhuttiin asioiden oikeilla nimillä, mutta sairauden herättämistä tunteista ei siis asian kriittisissä vaiheissa puhuttu suoraan.)
Uskon, että rehellisyys on ihmissuhteissa useimmiten parempi ratkaisu kuin salailu ja pelailu. Kuitenkaan näin ei ole välttämättä aina; ja kun osapuolina ovat kuoleva ja eloon jäävät, viimeksi mainitut tulevat helposti antaneeksi ensiksi mainitulle oikeuden pelisääntöjen määräämiseen.
Kirjoitat, ettet halua, että kukaan kärsii vuoksesi. Toivomus on kohtuuton. Minä ainakin kärsin vaimoni vuoksi, ja koen, että minulla pitää olla oikeus kärsimiseen. Anna sinäkin lastesi kärsiä sinun vuoksesi. Loppujen lopuksi meidän (toistaiseksi) jäljelle jäävien osa on kuitenkin helpompi kuin teidän, jotka olette tästä maailmasta poistumassa. Tai helpompi ja helpompi, ainakin te lähtevät olette niin suuren tuntemattoman edessä, että teidän ei tule vaieta pelkästään siksi, että me (toistaiseksi) terveet emme vain joutuisi käyttämään ajastamme pikku hetkeä kärsimiseen.
Kun kuoleman todellisuus yhtäkkiä aukeaa ihmisille, jotka eivät ole sitä aiemmin joutuneet kokemaan (ja vaikka olisivatkin), kyseessä on kova paikka. Kuitenkin tällaisten tapausten keskiössä ovat kuolevat, emme me, jotka jäämme (toistaiseksi) eloon. Toki meilläkään ei ole aina helppoa, mutta kuka on sanonut, että maailmassa pitää olla aina helppoa?
- viimeinen kevätköepätoivoinen
- Re: viimeinen kevätköepätoivoinen
- Re: viimeinen kevätköepätoivoinen
- Re: viimeinen kevätköhelmikuu
- Re: viimeinen kevätköSanaton