Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Toivottomuuden seinät
Käyn täällä silloin tällöin enää lukemassa, ennen lähes asuin näillä sivuilla ja hain epätoivoisesti tietoa ja vertaistukea.Kirjoitan, jotta tiedätte ettette todellakaan ole yksin tämän maanpäällisen helvetin parissa - niin minä sen olen kokenut. Aikoinaan puhuttiin, että kansa tulee kuolemaan aidsiin, ei todellakaan - syöpä se suurin ja pahin vihollinen on.
Miehelläni todettiin haimasyöpä 6/11, jota ei voitu leikata ja oli sanomattoman kivulias.
Hänen taistelunsa päättyi 4/12, aika tarkkaan 10kk ja 2vko "virallisen" diagnoosin jälkeen. Leviämistä havaittiin vasta helmikuun lopussa olleissa kuvauksissa. Olen sitä mieltä, että ilman lapsiamme hänellä ei olisi ollut niin suurta taistelutahtoa.
Suosittelen ehdottomasti, että hakeudutte oman tervkesk/työterv kautta psykoterapiaan - on ollut itselleni todella tarpeellista, koska jossain vaiheessa saattaa tulla se hetki, ettei ystävät ja sukulaiset aina jaksa kuunnella ja ulkopuoliselle on niin paljon helpompi purkaa sisintään. Minä hakeuduin jo ajoissa...menetin pappani 10/10 ja yllättäen äitini 12/10 ja mieheni tutkimuksissa alkoi ilmetä pelottavia tuloksia jo 3/11 ja pienten lasten ja epätietoisuuden kanssa oli kamalan raskasta..Kun menetin hänet 4/12, luulin, että vastoinkäymiset loppuivat, mutta sitten isälläni löytyi pahalaatuista kasvustoa ihan normaalissa leikkauksessa(saatiin onneksi pois) ja mammani kuoli 7/12. Sitä jossain vaiheessa ihmisellä tulee ns katto vastaan ja pitää purkaa asioita jotta jaksaa.
Jos suinkin jaksatte, hoitakaa myös kaikki tulevaisuuden asiat kuntoon jo nyt, kun vielä pystytte niistä keskustelemaan ja mahd yhdessä hoitamaan. Mieheni stressaantui aika paljon sairauden alkuvaiheissa siitä, miten minä ja lapset tulemme pärjäämään kun hän kuolee - pelko, että perhe joutuu veneen alle, ei antanut rauhaa ja siten myös keskittyminen sairauden tuomien kipujen selättämiseen oli olematon. Olimme juuri hankkineet omakotitalon 9/10 ja lainaa riitti. Hänen puheiden pohjalta otin asioista selvää ja koko perheen asiat oli hoidettu valmiiksi alle kk ja sen jälkeen hän pystyi keskittymään kipujen voittamiseen yms aivan rauhassa ja minä hänen rinnalla pysymiseen.
Ja muistakaa - syökää, levätkää, nukkukaa, käykää kävelyllä ja tehkää ihmeessä jotain oman jaksamisenne vuoksi heti, jos/kun saatte siihen tilaisuuden. Menkää vaikka metsään tai meren rantaan ja huutakaa sielunne kyllyydestä. Jossain vaiheessa väsymys iskee ja se iskee lujaa, silloin saattaa juuri olla se hetki, kun läheisesi tarvitsee sinua muttet jaksakaan auttaa.
Ja puhukaa - kaikki asiat läpi, koska mikään ei ole kamalampaa, kuin miettiä.. Se sattuu ja lujaa, mutta se kannattaa.. Onnekseni me pystyimme puhumaan kaikki asiat selviksi ja tiesin kaiken, mitä hän halusi..
- Re: Toivottomuuden seinätRianko62
- Re: Toivottomuuden seinätRianko62
- Re: Toivottomuuden seinätSitähän se oli
- Re: Toivottomuuden seinätvoimaton vai voimaa on
- Re: Toivottomuuden seinätKultasiipi
- Re: Toivottomuuden seinätopenmind