Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Äidillä kasvain nenä-/poskiontelossa
Hei!Kirjoittelin tuonne toiselle palstalle jo omia kokemuksia, mutta liitän kirjoittamani nyt tähän, koska se osuu niin lähelle.
Äidilläni todettiin lähes vuosi sitten poskiontelosyöpä. Tai oikeastaan aluksi luultiin kyseessä olevan suusyöpä, mutta vasta leikkauksen jälkeen diagnoosiksi tuli poskiontelosyöpä. Syöpä tuli ilmi viisaudenhampaan poiston yhteydessä, kun haava ei parantunutkaan, otettiin koepala jonka tulos oli pahanlaatuinen.
Äitini leikattiin viime kesänä, häneltä poistettiin puolet yläleuasta ja siirrännäinen otettiin lapaluusta. Leikkaus kesti lähes 17 tuntia. Lyhyet verisuonet kaulassa lisäsivät leikkauksen kestoa ja siirrännäinen joutui olemaan irti pitkän aikaa ennen kuin se saatiin paikoilleen. Ikävä kyllä siirrännäinen ei lähtenyt toimimaan ja se jouduttiin lopulta poistamaan. Äitini saikin proteesin, joka on toiminut hyvin, kun sen kanssa on oppinut vain elämään.
Leikkauksessa sanottiin, että kaikki saatiin pois, mutta syöpä on erittäin ärhäkkä laadultaan. Syksyllä äidilläni oli sädehoidot 33 kertaa, sekä lisäksi hän sai sädehoitoa tehostavaa lääkettä (ilmeisesti jonkinlaista sytostaattia). Tämän jälkeen alkoikin odotteluvaihe. Lääkärien mukaan neljän kuukauden jälkeen vasta nähdään oikeat muutokset.
Alkuvuodesta kävi sitten ilmi, että syöpä on levinnyt silmän taakse ja keuhkoissakin näkyy muutoksia. Tällä hetkellä äitini käy sytostaattihoidoissa kerran viikossa. Parin viikon sisällä pitäisi olla ensimmäinen kontrolli, jonka jälkeen tiedetään onko syövän leviäminen saatu pysäytettyä vai ei.
Itsekin tietoa etsineenä olen huomannut, että poskiontelosyöpä on todella harvinainen eikä sen sairastaneita juurikaan ole.
Omat tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, matto vedettiin kerralla pois alta. Sitä toivoo koko ajan parasta ja pelkää pahinta. Lisäksi on huoli siitä, miten isä jaksaa. Odottelu ja epätietoisuus on kaikista pahinta. Itse olen huomannut vuoden aikana, että on ollut pakko siirtää ajatukset pois mielestä, jotta on pystynyt elämään ns. omaa elämää, opiskella ja huolehtia omasta perheestä. Juuri kun ajattelee kaiken menevän kivasti tulee henkinen romahdus ja sitä itkee koko illan. Tämäkin ilta on juuri sellainen ja siksi ehkä kirjoittelenkin ensimmäistä kertaa tänne, jotta saan purkaa ajatuksiani muiden kanssa. Olenkin todennut, että syöpä lähipiirissä on asia, jota ei todellakaan toivo kenellekään.
Asiat etenee sitten vauhdilla kun oikea hoito löytyy, mutta odottelu on kaikista ahdistavinta. Voimia ja jaksamista!
- Re: Äidillä kasvain nenä-/poskiontelossaTulevaisuus?
- Tarkennusta..zaziki
- Re: Äidillä kasvain nenä-/poskiontelossaNonanna