Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Kaipaisin vertaistukea keuhkosyöpäpotilaan omaisena

Vaikka vaimoni ja minä olemme yli kaksi kertaa niin vanhoja kuin te, olemme eläneet viime kesään asti täyttä elämää ja tunteneet itsemme enemmän nuoriksi kuin vanhoiksi. Mutta sitten kaikki muuttui.

Tieto vaimoni keuhkosyövästä tuli keväällä. Sen jälkeen on ohjelmassa ollut odotusta, leikkaus, syövän leviäminen aivoihin, liikunta- ja puhekyvyn menetys ja nyt kolmatta kuukautta kestänyt saattohoito kotona. Sekäs sytostaatti- että sädehoitoa on annettu, mutta molemmat on tehottomina lopetettu.

Eihän teidän tilanteenne välttämättä samankaltainen ole. Vaikka keuhkosyöpä kuuluu syövistä häijyimpiin, siitäkin parannutaan.

En siis tiedä, onko se vertaistuki, mitä minä pystyn antamaan, oikeanlaista. Minä pystyn lähinnä vain kertomaan, että rakkaan menettäminen on kamala asia ja että elämä näköjään nyt vain on tällaista. Ei mitään kohtuutta, ei mitään oikeudenmukaisuutta, ei mitään ennustettavuutta.

Ja silti minä uskon, että on olemassa hyvä Jumala, joka johtaa kaikkeutta. Kuulostaa varmaan ristiriitaiselta ja ehkä onkin sitä, mutta tällaisen mielettömän uskon varassa minä jaksan - sikäli kuin jaksan, sillä totta puhuen olen juuri tällä hetkellä lähes täysin lopussa.

Se on aivan selvää, että syövän kanssa taistelu tulee kuluttamaan myös teidän kummankin voimia. Jostakin on siis yritettävä ammentaa lisävoimaa. Kuten edellä kirjoitin, minä olen kokenut saaneeni sitä ylhäältä, mutta ei näin heikolla uskolla puhtaasti sen varassa voi kellua.

Minua on jossain määrin auttanut se, että olen lukenut toisten kärsimyksistä ja oppinut sen kautta hyväksymään, että elämä vain kerta kaikkiaan on tällaista. Välttämättömään alistuminen on ehkä se avainsana, joka auttaa kestämään. Vaikka ei tämä helppoa ole nytkään.

Sekavia ovat soperrukseni, mutta selvähän se, sillä ei minulla ole reseptiä, jonka avulla tilanteestanne tulisi hyvä.

Halusinpa vain osoittaa tukea ja sympatiaa sinulle, joka kovin nuorena olet joutunut tilanteeseen, joka ei ole helppoa vanhemmalle ja viisaammallekaan.

Tietenkin toivon teidän tavallanne, että syöpä olisi hoidettavissa. Mutta jos ei ole, on rehellisyyden nimissä pakko sanoa, että edessä on raskas tie.

Voimia teille molemmille, samoin kaikille läheisillenne.
Sanaton | 3.1.2008 klo 01:02:02