Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: toivoa ja epätoivoa

Kiitos teille kaikille lohdutuksen sanoista! Tuntuu niin käsittämättömältä...vaikka tähän on yrittänyt 4 kuukautta valmistautua, se tuli kuitenkin niin yht´äkkiä...puun takaa. Ei siihen voi valmistautua. Tiedän että tästä selvitään, niinkuin on selvitty monesta muustakin vaikeasta paikasta. Viimeisin ylitsepääsemättömältä tuntuva paikka oli, kun lasten isä, josta olin juuri muuttanut 14 avioliittovuoden jälkeen erilleen, teki itsemurhan 1,5 vuotta sitten. Ja niin vain on siitäkin selvitty, vaikka se koville ottikin.
Voi kun joku teistä tuntisi/tietäisi mistä löytäisin Mikael Jungerin tarinan. Googlesta olen yrittänyt monella eri hakusanalla, tuloksetta. Nyt tuntuisi lohdulliselta lukea hänen selviytymistarinansa.
Veljeni oli 51v. Hän piti sairautensa salassa monta kuukautta, säästääkseen meitä läheisiä ja luulisin myös, että säästyäkseen itse mahdollisilta säälittelyiltä. Sairaus oli "luonteeltaan" agressiivinen ja oli levinnyt luustoon kovin nopeasti oireiden alettua. Sitkeästi hän kuitenkin taisteli, vaikka tiesikin miten huonolta tulevaisuus näytti. Ikävä on ihan käsin kosketeltavaa.
Voimia teille, Ninnu ja Tuulapirkko surussanne ja Rime ja Salla taistelussa syöpää vastaan.
Tuulapirkko: kiitos "kutsusta" sururyhmän puolelle, tulen varmasti sinne kirjoittelemaan. Olen 34v.
systeri | 8.10.2006 klo 22:25:02