Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: omaiset
Hei Riitukka!On varmasti sekä erilaisia sairastajia että omaisia. Vakavan sairauden kohdatessa myös ystävyys punnitaan. Syöpäpotilaan vaimona olen nähnyt tämän läheltä. Joku ei tohdi kysyä mitään, muttei myöskään pysty kertomaan, ettei yksinkertaisesti tiedä mitä sanoa. Tekisi ehkä mieli jotenkin tukea, muttei tiedä miten. Jää hiljaisuus.
Tuo mitä sanoit lapsistasi, siis että he jatkaisivat normaalisti elämäänsä, on totta. Meilläkin on käyty keskustelua näistä asioista monelta kantilta. Molemmilla on tahoillaan aikuiset lapset, jotka osaavat suhtautuvat asioihin luontevasti ja kypsästi. Voivottelua ei kukaan kaipaa, mutta kyllä olemme yhdessä, siis myös lasten kanssa, surreet ja välillä kiukkuisestikin miettineet miten epäreilulta elämän yllätykset välillä tuntuvat.
Mieheni on ollut haluton hakemaan ulkopuolista keskusteluapua itselleen, koska on pitänyt minua kuulijanaan. Tottakai kuuntelen, mutta olen kuitenkin niin syvällä osallisena tässä, että mielestäni molempien on hyvä puhua myös ulkopuolisen ammattiauttajan kanssa. Taudin edetessä on ainakin itselleni noussut kysymyksiä, joista en halua puhua miehelleni. Nyt onneksi myös hänelle löytyi hyvä auttaja. Vihjeen keskusteluavusta saimme sairaalan valppaalta ja taitavalta sosiaalihoitajalta. Ensimmäisen kerran menimme yhdessä ja nyt mieheni jatkaa tapaamisia yksin, kuten oli tarkoituskin.
Tämä tauti joka tapauksessa on niin monitahoinen, että se mikä sopii yhdelle, tuntuu toisesta mahdottomalta. Pahinta mielestäni on ajatus, että joku jäisi ongelmineen ja kysymyksineen täysin yksin.
Hyvää kevään odotusta! Ainakin Etelä-Suomessa titi-tyyt kaikuvat jo keväisesti:)
- omaisetriitukka
- Re: omaisethilleviivi
- Re: omaisetkäpy