Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: vertaistukea tarvitaan


Hei. Itse olen 10 vuotta sinua vanhempi mutta menettänyt isän harvinaiseen ruokatorven syöpään 1.3.2011. Isä oli 50 vuotias. Isä kuoli kahdessa ja puolessa viikossa ja meni sairaalaan vain lääkemuutoksiin hyvävointisena ja luullen että syöpä on voitettu. Saihan hän jouluna nimittäin terveen paperit.

Isän syöpä todettiin maaliskuussa 2010 eli vuoden hän eli syövän kanssa. Ruokatorvi leikattiin pois ja uusi tehtiin mahalaukkua venyttämällä sekä sädehoidot sai myös Oulussa toukokuussa 2010.

Romahtaminen tapahtui viikon aikana ja isä meni viikkoa ennen kuolemaansa "sekaisin" ja teki ja puhui mitä sattui. Syöpää ei muka vain siltikään löytynyt mutta pari päivää ennen kuolemaa kuvissa syöpä oli jo joka puolella ja toivo meni täysin vaikka eläteltiin toivoa että sekavuus johtuisi sieni-infektiosta ym. koska CT ja RTG kuvat olivat aina ok mutta isän tilanne vain huononi. Hän ei itse tullut edes tietämään, että syöpä oli joka puolella.
Isän loppu tuli hyvin pian ja saattohoitoa kesti neljä päivää. Nestettä kertyi ja dreenejä oli useita, oli keltainen ja hyvin sekava johtuen maksatoksisuudesta.

Olen ainut lapsi ja vanhemmat eronneet, ja isä asui minun ja perheeni kanssa paritalon toisella puolella, joten lapsillani oli mitä parhain hoitaja kun pappa oli lähellä auttamassa ja hoitamassa. Aluksi tuntui ettei tästä selviä ja mitennäin voi käydä mutta isän loppuvaiheessa hän oli niin kipeä ja vaikeroi kovista kipulääkkeistä huolimatta, ajatteli vain kunpa hän pääsisi pois, jotta kivut loppuisi, koska toivoa ei paranemisesta enään ole. Pääasia oli vain että rakkaalla olisi hyvä ja rauhallinen olla. Itse kyllä selviytyisin kunhan tietäisin, että isä ei enään kärsi. Kerroin isälle puhelimen välityksellä ennen hänen kuolemaansa, koska en enään kerennyt sairaalaan, että hän saa luvan lähteä ja me kyllä pärjäämme täällä ja rakastan häntä aina. Tämän lupaukseni isälle olen päättänyt pitää vaikka ikävä on välillä aivan valtava. Mutta se isän kivun katsominen vasta tuskallista oli.

Toivotan sinulle sydämeni pohjasta jaksamista nyt näinä vaikeina aikoina ja jatkossa myös. Olet ajatuksissa!

T: Bablo02
Bablo | 7.11.2011 klo 22:27:35