Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: ...kun molemmat vanhemmat..

Susannape

Olen pahoillani, että näin onneton sattuma on osunut kohdalle, ja melkeinpä ymmärrän ajatuksesi, vaikken ihan samassa tilanteessa ole ollutkaan. Olen siinä iässä, että lapset on jo saatuna, ja oma itsenäistyminen on tapahtunut jo ajat sitten, niin että napanuora on taatusti jo katkennut mm. fyysiseen välimatkaan. Jännityksellä kuitenkin odotan, millainen vanhuus omilla vanhemmilla on edessä, ja nyt kun olen itse kokenut syövän, niin en osaa enää sitä samalla tavoin pelätä - vaikka tietysti toivon, ettei vanhempien tarvitse kokea samaa. On eri asia sairastua terveenä kuin ns. valmiiksi sairaana.

Tärkeää on, että löydät jonkun, jolle voi puhua tunteistaan, koska purkamaton suru voi jäädä painamaan loppuiäksi. Tärkeää on ylläpitää muitakin henkireikiä, jos sellaisia sattuu löytämään, ja huolehtia omasta ruumiistaan vaikka vanhempien kipu ja sairaudet omaa ajankäyttöä rytmittäisivätkin. Kyllä he sen sinulle sallivat, jos vain itse sen sallit.

On vaikeaa keksiä lohdun sanoja, kun tietää ettei osaa etsiä oikeista paikoista, mutta kerronpa silti, että vanhempasi eivät ole tilanteessaan yksin. Silloin kun kävin luustokartassa, odotustilassa oli pariskunta, joista kummallakin oli syöpä. En enää muista, kummalla oli vuoro mennä levinneisyystutkimuksiin, mutta pelko oli kova, ihan sietämätön. Siinä he sitten tsemppasivat toisiaan, miten parhaiten taisivat ja oikein kisasivat, kumpi osaa ottaa tilanteen karskimmin. Toista ei jätetty yksin, vaikka sellainenkin ajatus saattoi käydä sanailua kuunnellessa mielessä.

Tilanteen mukaan, yritä kuitenkin päästä paikallisen syöpäyhdistyksen hoitajan juttusille sekä varata aikaa, että voit olla mukana vanhempiesi sosiaalityöntekijäkäynneillä. Näin voit ainakin varmistaa, että vanhempasi saavat kaiken mahdollisen avun ja tuen. Voimia Sinulle ja hyviä yhdessäolon hetkiä myös sairauden keskellä.

T. Karhutar
Karhutar | 25.8.2009 klo 23:26:35