Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Haimasyöpä
Hei,Pahoitteluni etten ole käynyt sivustolla vähään aikaan.Valitettavasti minulla ei ole kovinkaan hyviä uutisia, silla äitini nukkui pois nyt elokuussa. Tästä huolimatta ajattelin kuitekin kirjoittaa teille vielä ja kertoa miten hienosti hän täältä lähti ja miten kivuttomasti (fyysinen kipu) loppu voidaan hoitaa.
Tätä ennen haluasin kuitenkin muistuttaa, että äitini eli yli kolme vuotta täysipainoisesti haimasyövän kanssa (sen toteamisesta siis), vaikka kukaan lääkäreistä ei antanut juurikaan toivoa, eli TOIVOA on aina, sillä jokainen syöpätapaus on omanlaisensa ja jokainen ihminen on erilainen. Älkää siis masentuko näistä uutisista, sillä kukaties teille on vielä yhteistä matkaa vuosia tai vuosikymmeniä jäljellä.
Äitini hoidot lopettiin kokonaan viime huhtikuussa, sillä ne eivät enää tuottaneet tulosta.Hoidot olivat mös hyvin rankat ja laskivat äidin yleiskuntoa, ennen kaikkea väsyttivät koko päiväksi (myös ummetusta, jalkojen turpoamista ja selkäkipuja). Vaikka lääkärit eivät halunneet antaa arviota jatkosta, tiesimme että yhteinen aika alkaa olla kortilla. Vielä huhtikuun lopussa äiti oli hyvässä kunnossa, mutta jo aïtienpäivän tienoilla syöpä alkoi ensimmäistä kertaa näkyä ulospäin (kova laihtuminen, hiustenlähtö jne). Myös kivut yltyivät.
Kesäkuussa pseudokysta oli jälleen kerännyt itseensä niin paljon nestettä, että se piti tyhjentää Laaksossa. Mahasta otettiin 10 litraa nestettä yhteensä eli sitä oli valtava määrä. Laaksosta hän pääsi pois viikko operaation jälkeen, muttei ehtinyt olla kotona kuin viikon kun kivut yltyivät niin, että hänet piti viedä sairaalaan. äitini pääsi pieneen Suursuon sairaalaan, jossa hän sai oman huoneen. Hoitajat ja lääkärit saavat koko perheeltämme kiitosta kesän mittaisesta hyvästä ja inhimillisestä hoidosta. Kipuja, joita tässä vaiheessa alkoi olla paljon lääkittiin rajattomasti eli ylärajaa kipulääkitykseen ei ollut.Isäni istui âidin vierellä joka päivä, koko päivän. Me lapset ja lapsenlapset kävimme päivittäin katsomassa äitiä. Hoitajat painottivat monesti, että saamme tulla ja mennä myös vierailuaikojen ulkopuolella. Myös yöksi sai jäädä. Hoitajat kertoivat, että Suursuon sairaalan kyseinen osasto muuttuu tulevaisuudessa pikkuhiljaa kokonaan saatto-osastoksi.
Äitini viimeisenä yönä, meille soitettiin sairaalasta, että hetki on tullut. Äitini nukkui rauhallisesti pois 14.8. eikä tuntenut kipuja lainkaan. Hän siis stemppasi sairaalassa kaksi kuukautta, jota hoitajatkin jaksoivat ihmetellä. Vaikka tämä oli yksi elämäni hirveimmistä hetkistä oli itse kuolema hyvin levollinen ja rauhallinen. Elämänlaatu äidilläni oli viimeisten viikkojen aikana nolla ja siksi poisnukkumisen soi jo äidilleni. Suru on tietysti sanoinkuvaamaton, mutta helpottaa päivä päivältä. Olen saamassa piakkoin toisen lapsen ja ajattelen, että äitini elää hänessä, äitini elämä jatkuu lapsessa.
Kysymykseesi vielä, äidilläni pidettiin muistaakseni kaksi kertaa pidempää taukoa hoidoissa, molemmilla kerroilla hoidot vaihdettiin uusiin ja aïtini sai levähtää ennen seuraavia yhdistelmiä.
Voimia teille kaikille ja toivottavatsi muistatte ja jaksatte pitää myös itsestänne huolta. ja jos vain voin jotenkin vastauksillani vielä auttaa niin vastaan kysymyksiin mielelläni.
-S-
- HaimasyöpäSitähän se oli
- Re: Haimasyöpätyti
- Re: HaimasyöpäSitähän se oli
- Re: HaimasyöpäMaarit76
- Re: HaimasyöpäSitähän se oli
- Re: HaimasyöpäKerttu-tyttö
- Re: Haimasyöpäkalamies
- Re: HaimasyöpäSitähän se oli
- Re: Haimasyöpätyti
- Re: HaimasyöpäHennarii80
- Re: HaimasyöpäSitähän se oli
- Re: HaimasyöpäHennarii80
- Re: Haimasyöpäsyövästä parantunut
- Re: Haimasyöpäannak