Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: hei olen uusi täällä ja rakkaalla läheisellä on syöpä ...

hei Sarisaara!
tuo tekstisi on minulle hyvin tuttua. Sitten , kun miehelläsi tulee totaaliset kivut oikein siis todella pahat hoidatko miestäsi kotona? vai onko hän sairaalassa ? äitini on seinäjoen terveyskeskuksen akuutti osastolla, kun kaikki muut jopa syöpä osasto niin ääriään myöden täynnä.. silloin tietää , että syöpä potilas todella kipeä minun äitini huusi viime torstain äitiä ja jumalaa vuoronperään silloin itsestäni tuntui loppuuko tämä koskaan ?? se on aivan kauhiaa kun näkee toisen tuskat. Hyvä, että olet lapseltanne sitä peitelleeet, mutta sitten, kun miehesi oikein tulee tuskaan, koska pääsyövyssä kivut on jaotain kauheaa niin kannattaa teidänkin pyytää sinun miehelle kipulaastari ja morfiini..

Äidilläni tällä hetkellä menee morfiini 12-20mg päiväs ja siihen antibiotti tippa , kun tulehdus jossain, kun tulehdusarvot 190 päälle .. sinun miehellä saattaa tulla samoja juttuja edessä siis kuin äidilläni , valitettavasti. Silloin hoitajat käyttää ja puhuu, että loppu aikaa on... itse saatoin hyvän tutun ja entisen naapurin viime vuonna syksyllä hautaan hän kuoli 34 v aivosyöpään ja loppu aika oli sanoin kuvaamattoman kaihiaa...

se on kamalaa yleensäkin nämä syöpätaudit ja pahiten se vaikuttaa omaisiin jotka jää suremaan. Itse olen ajatellut, että olen äitini vierellä sairaalassa ollut koko ajan vain yöt olen käynyt kotona vain nukkumassa pari tuntia.. ja myös olen äitini vieressä sitten, kun lähdön aika on. Pystyykö miehesi vielä kävellä ja puhua ?? minun äidillä puhe meni jo joulukuussa ja nyt sitten täysin sekevia puhuu ja kävely meni pois kokonaan joulukuussa jo =( ja sitten jos sinun miehelläsi jalat menee niin pääsyöpä potilaalla jalat turpoaa, koska neste ei kierrä. minun äidillä myös, että syöminen ja juominen on vaikeaa mutta olen äitiä syöttänyt hitaasti ja seuraan, että nieleekö ruokaa. Silti se on mulle tyttärenä rankkaa katsoa vierestä ... ja monta kertaa olen rukoillut, että äiti pääsisi jo taivaan kotiin, kun tietää , ettei hän parane ja mitään uutta leikkausta ei voida tehdä.

Päivä kerrallaan tässä mennään. Voimia teillekkin sinne kovasti !

terkuin
kaisa
syksynkyynel | 30.4.2014 klo 00:35:05