Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Täydellinen uupuminen potilaaseen


Jotenkin helpottuneena huomasin otsikkosi. On niin huono omatunto siitä että tuntee näin. Toki ihmiset ovat erilaisia, mutta kuten ilmeisesti sinunkin äitisi, minunkin on ollut aika raskas jo ennen syöpää. Ja nyt olen aivan puhki. Tälläkin olisi vielä muutama hoito jäljellä ja ennusteet ovat mainiot.

Nyt meillä on parin viikon ajan ollut valtava riita, kaikesta. Koen että kaikki on minun syytäni. Olen kuulemma huono tytär joka vain jatkuvasti loukkaa eikä auta ikinä. Kaikki muut taas auttavat. En välitä ja kohtelen häntä huonosti. Omasta mielestäni olen taas ollut kovasti mukana. Nyt tosin myönnettävästi olen ollut kyllästynyt kuuntelemaan haukkumista ja siksi ottanut etäisyyttä.

Olemme aina olleet kovin läheisiä ja kaikki tämä tuntuu kamalalta. Haluaisin vain laittaa puhelimen pois päältä ja olla ihan rauhassa omassa elämässäni. En jaksa kuunnella enkä kyläillä aktiivisesti. Ahdistaa kun minulta ei ikinä kysytä mitä minulle kuuluu, vaan kaikki puhelinkeskustelut kuuntelen hänen agressioitaan, ei sairaudesta vaan kaikesta. Ja täytyy sanoa että ymmärrän hyvin hänen mielensä ja kiukkunsa, mutta en vain jaksa.

Kiitos että olit kirjoittanut tänne. Helpotti oloa jo kummasti että en ole yksin tunteideni kanssa.
Leiska | 29.9.2008 klo 11:58:55