Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Haluan jakaa kanssanne erään selviytymistarinan<3

jos tämä auttaisi vaikka teistä jotakuta,syöpää sairastavaa tai hänen läheistään,uskomaan että vaikka tilanne saattaisi olla hyvinkin vaikea,aina on toivoa!

siitä on nyt noin 1½vuotta kun rakas äitini leikattiin haimasyövän sekä paksusuolensyövän takia.vielä vaikeampaa tilanteesta teki se että äiti oli peruskunnoltaan aika heikossa kunnossa.leikkaukset tehtiin,se oli rankkaa ja pelottavaa aikaa.pelkäsimme ettei äiti selviäisi,niin huonona hän oli. äiti oli muutaman päivän teholla,sitten tarkkailussa reilun viikon. hb oli hyvin matala tuolloin,40. äidillä oli paljon kipuja ja hän oli tosi unelias ja sekava, sitä oli rankkaa seurata:(

Äiti oli sairaalassa n. puoli vuotta,kunnes tilanne oli sen verran vakaa että hän pääsi kotiin. Sitten äidillä todettiin vaikea ja harvinainen munuaissairaus,nestettä kertyi valtavasti elimistöön. äiti joutui sairaalaan,jossa meille sanottiin ettei mitään ole enää tehtävissä,kaikki keinot oli kokeiltu. nestettä ei poistunut elimistöstä lainkaan vaikka oli nesteenpoistolääke maksimissaan.äiti ei pystynyt liikkumaan enää,kivut olivat kovat joten äiti sai morfiinia.

pyysimme kuitenkin vielä että lääkäri yrittäisi saada äidin vielä munuaistautien erikoislääkärille,josko hän keksisi vielä jonkun keinon. kuin lahjana taivaasta,lääkäri halusi kokeilla vielä yhtä lääkitystä joka alkoi poistamaan vähitellen nestettä.

äidillä oli myös yksi etäispesäke,jonka vuoksi tietenkin jännitimme että onko syöpä vielä levinnyt..äidillä oli ja on syöpään hormoonipiikki-lääkitys sekä kortsisooni. tuli kuvaukset,päästä kantapäähän.. kauhea pelko!
lääkärit olivat ällistyneitä,etäispesäke oli hävinnyt!! sanoivat että hyvin harvoin näin käy.

olemme saaneet pitää siis äitimme näin kauan syövän toteamisen jälkeen,tie on ollut pelottava ja vaikea mutta äiti on selvinnyt!<3
äidillä on vieläkin vaikeaa,munuaissairauden vuoksi täytyy kokoajan olla "varuillaan",äidillä on jatkuva nesteenpoistolääkitys ja edelleen syöpälääkitykset. myös leikkaushaavoihin tuli tyrät,jotka kasvavat vain.ne ovat kivuliaat ja vaikeuttavat liikkumista ja nukkumista.lääkäri ei niitä uskalla lähteä leikkaamaan,ennenkuin on pakko.

Sydämestäni toivon että tämä tarina valaisi uskoa huomiseen,toivoa vaikka tilanne näyttäisi huonolta!Voimia kaikille syövän kanssa taisteleville ja läheisille!<3


Hennarii80 | 8.6.2010 klo 12:06:18