Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Ruokatorvensyöpä

Mitä kuuluu aari, käpy, mymlan teille ja teidän läheiselle joka tämän syövän sairastaa (sairasti?) sekä kulkija44 jolla itellään oli kyseinen syöpä ja viimeisin viesti? ei ollut kauhean kannustava?!!

Olen uusi täällä ja haluaisin kuulla teidän kokemuksia, kun oma isä 72 v. sai kuulla kyseisen diagnoosin viime vuoden marraskuussa, parhaiten taisi isälle jäädä mieleen sana parantumaton ja se, että syöpä oli jo niin levinnyt ettei sitä voitu enää leikata, stentti on laitettu ja syöminen on huomattavasti helpottunut.
Hoidot, sytot, aloitettiin ennen joulua 3 viikon kuureissa; 5 h tiputus polilla ja 2 päivän pumppu kotona ja sitten 3 viikon tauko. Viime viikolla oli sitten ensimmäinen ct sitten diagnoosin ja verikokeet, metastaasit oli pienentyneet, mutta ruokatorven ympärillä oleva kasvain ei ollut muuttunut mikä oli kyllä odotettavissa. Mutta mikä on ollut joka ikisen verikokeen jälkeen ihmeellistä, että isän veriarvot on olleet huikeet hoidon rankkuuteen nähden, valkosolut normaalit, hb ei ole koskaan laskenut alle 120 ja nyt viimeisimmässä kokeessa jopa maksa-arvot olivat parantuneet. Mutta silti isä on sillä kannalla, että viimeiset hoitojaksot on nyt menossa, ei halua jatkaa. On ollut alusta asti negatiivinen asenne mikä ei nyt tässä tilanteessa auta ollenkaan. Hoidot toki väsyttävät, mutta on jaksanut käydä pienillä happilenkeillä ulkona ja tehdä jopa lumitöitä ja pahoinvointikin saatiin kuriin uusilla lääkkeillä.
Nyt kysynkin miten voi kehottaa (patistaa) parantumatonta syöpää sairastavaa ihmistä jatkamaan hoitoja =(
Olen hänen ainoa lapsi ja tyttäreni 8 v on ainoa lapsenlapsi ja hän on lapseni ainoa isovanhempi joten toki toivoisn hänen näkevän lapsenlapsensa kasvun mahdollisimman pitkään, mutta jos hänellä ei ole haluja elää niin mitä tässä on enää tehtävissä. Kunnioittaako hänen päätöstä vai "potkia" takalistoille ja yrittää saada elämänkipinää syttymään ;)
Toisaalta ymmärrän isää ja toisaalta olen hyvin pettynyt isän asenteeseen.
Olisi kiva kuulla miten teillä asennoiduttiin tulevaan taistoon vai asennoiduttiinko ollenkaan??
OlKa | 23.2.2010 klo 09:34:50