Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Haimasyövän hoito ja perinnöllisyys
Isäni menehtyi haimasyöpään marraskuussa 09 - puoli vuotta sen jälkeen kun se hänellä oli todettu. Isän haimasyöpää hoidettiin leikkauksella, ennen leikkausta otetuissa röntgen- ja muissa kuvissa (viipale-?) ei näkynyt etäpesäkkeitä, mutta leikkauksessa tehdyn haiman syöpäkasvaimen (pääkasvain) poiston jälkeen kuitenkin jo levinneet pienet pesäkkeet villiintyivät täysin. Vähän ennen kuolemaansa isän maksassa oli viiden sentin kasvain, muista kasvaimista en oikein tiedäkään, ja maksa ja muut vatsan elimet lakkasivat toimimasta näiden etäpesäkkeiden takia.Ilman tätä syöpää isä olisi ollut terve muuten.
Leikkaushoito ehkä auttaisi, jos pääpesäke ei olisi ehtinyt yhtään lähettää etäpesäkkeitä, mutta pirullinen kun on, niin se tekee sen varmaan jo melko alkuvaiheessa, jolloin oireita ei vielä ole. Luulen että leikkaushoito ei olekaan oikea tapa hoitaa haimasyöpää. Etäpesäkkeitä olisi nimittäin huijattava että pääkasvain voi hyvin, jolloin etäpesäkkeet eivät aktivoituisi.
Sitten kysyisin niiltä joilla on lähipiirissä haimasyöpäpotilas, tiedättekö potilaan suvussa olleen haimasyöpää aiemmin? Minun isäni isä kuoli haimasyöpään siinä 40-vuotiaana, isäni oli pikkupoika vielä silloin. Lääkärit olivat avanneet papan mahan ja sulkeneet samantien kun näkyi että syöpä oli niin levinnyt.
Isäni haimasyövän oireet tulivat esiin ensi kerran itse asiassa syksyllä 08 kovana ihon kutinalla, hän kävi sen vuoksi ihotautilääkärilläkin ja taisi saada vaivaan jotain voiteita ja suun kautta otettavia tabletteja. Kutina lähti joksikin aikaa pois ja palasi takaisin helmi-maaliskuussa 09 ja siinä vaiheessa me perheen muut jäsenet jo huomasimme hänen kellertävän ihonvärinsä. Isä alkoi puhua että hänellä on joskus todettu isokokoinen sappikivi, ja me olimme sitten sitä miltä että sappikivi se siellä tukkii sappitiehyitä. Tästä rohkaistuneena isä uskaltautui uudestaan lääkäriin, ja sieltä sitten tulikin tämä kuolemantuomio. Se oli karseeta aikaa, niin kauheeta ei oo ikinä vielä ollutkaan. Nyt voi sanoa että se loppui kun isä kuoli. Minun osaltani siis, paitsi tosin sairastuin yhtä aikaa siskoni kanssa keuhkokuumeeseen, mikä kai johtui pitkään jatkuneesta rasituksesta.
Jokainen syöpätapaus on kúitenkin omansa. Nyt kun isän tapaus on "ratkennut", emme enää valitsisi leukkaushoitoa - komplikaatioita oli paljon ja elämänlaatu muuttui radikaalisti huonommaksi kertaheitolla. Toisaalta jos olisi jättänyt menemättä leikkaukseen olisi aina saanut miettiä, että olisiko se sittenkin voinut auttaa.
- Haimasyövän hoito ja perinnöllisyysgooseberry
- Re: Haimasyövän hoito ja perinnöllisyysjaa mullako