Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: ruokatorvensyöpä

Hei "sinihomejuusto"!

Ikävää, että siskollesi suunniteltu hoito ei ole antanut vastetta... Sitä aina lataa paljon odotuksia sen suunnitelman varaan minkä lääkärit tekevät, eikä oikestaan anna sijaa ajatukselle, että mitä jos tämä ei tehoa...

Millaista hoitoa siskollesi nyt suunnitellaan? Huononiko hänen tilansa koko ajan lääkityksestä huolimatta, vai pysyikö samana?

Minun isälläni todettiin tuolloin lokakuussa intestinaalinen mahasyöpä, etäpesäkkeitä oli maksassa ja imusolmukkeissa. Oireita ei tämäkään syöpä antanut ennen kuin oli jo levinnyt. Väsymystä ja lievää ärtyneisyyttä oli havaittavissa kevään ja kesän mittaan, mutta kelläpä nyt ei aikaajoin olisi... Isä on jälkeenpäin sanonut, että täyttyi ehkä hieman nopeammin kuin aiemmin, mutta kun ei ollut syitä huolestua, ei ollut esim kipuja tai huonoa olo, mikä olisi antanut syyn mennä lääkäriin. (Ei sitä syöpä ensimmäisenä diagnoosina ole mielessä jokaisesta haukotuksesta..., siksikin kai nämä tämän tyyppiset syövät ovat salakavalia ja pääsevät rauhassa etenemään ennen kuin ne löydetään.) Tilanne eteni loppujen lopuksi nopeasti siihen pisteeseen, ettei syöminen enää oikein onnistunut ja laihtuminen oli rajua, tuli painon tunnetta pallean seudulle.

Levinneisyydestä johtuen leikkaus- tai sädehoito ei tuolloin tullut kysymykseen, vaan aloitettiin sytostaattihoito. Hän on nyt saanut kolme kuuria, eox-lääkehoitoa, samaa käytetään mm. suolistosyövän hoidossa, tiputukset kolmen viikon välein sekä kotona päivittäin 6 tablettia kolmen viikon jaksoissa. Lääkehoidosta on pidetty yksi viikon tauko jonka aikana isän kunto koheni silmissä; ruoka maistui, paino nousi melkein kolme kiloa ja näytti kuin pituuttakin olisi vaarille tullut lisää, kun lääkkeiden sivuoireet lakkasivat yhtä nopeasti kuin hoidon jälkeen ilmaantuvatkin! Sivuoireet ovat kuitenkin niin hallitsevia, että niistä voi olla vaikea erottaa mitkä ovat oireita lääkkeistä, mitkä sairaudesta jne.. Oma sydän on ainakin ollut pelosta sykkyrällä monta kertaa. Isän tapauksessa, hänen vointinsa on kuitenkin päivien myötä onneksi kohentunut!

Ennen hoitojen alkamista isälle asetettiin ruokatorveen, mahalaukun suulle, stentti helpottamaan nielemistä. Sivuoireet ovat kuitenkin lieventyneet päivien kuluessa, ja syöminen sujuu nyt paljon paremmin kuin ennen hoitojen aloittamista. Pikkuhiljaa saa lisättyä ruoka-aineita ja uskaltaa nielaista koostumukseltaan erilaista ruokaa. Pieniä mutta merkittäviä askelia omankin mielialan kohottajina!

Laihtumista tapahtui n 20 kg, nyt paino on +/-2kg akselilla riippuen hoitojakson ajankohdasta. Oli aika jolloin kotoa poistumista tai autolla ajamista ei voinut ajatellakaan, aika jolloin arkiset toimet aiheuttivat uupumusta, pienikin ponnistus verotti osansa. Nyt on tilaa myös pienelle puuhastelulle =)

On tuskastuttavaa odottaa niitä edistysaskelia, varsinkin kun ne voivat jopa olla niin pieniä, ettei niitä huomaa. Joku täällä kirjoitti, että syövän hoidossa edistysaskeleet tapahtuvat yhtäkkiä ja että voi mennä aikoja kun tuntuu ettei mitään tapahdu.Vain sairastunut itse voi tuntea olossaan kohentumista mutta ei sitä osaa sen tarkemmin esim määritellä. Hoitoväsymyskin on oma lukunsa, kaikki sairastamiseen liittyvä on kuin työtä, syöminen on työtä, ajattelu on työtä -siihen kyllästyy, uupuu.

Hyvä että siskollasi on tahdonvoimaa, usein sairastunut on itse se vahvin. Tahdonvoimakin voi olla välillä vain se voima joka pistää nousemaan sängystä joka aamu, vaikka tekisi mieli jäädä peiton alle. Tai se voima joka saa suoriutumaan arkisista rutiineista, niinkin pienistä kuin hampaiden harjaus tai hiusten kampaaminen.
Toivon, että siskollesi nyt suunniteltu hoito antaa tuloksia ja että parempia päiviä on edessäpäin. Toivon teille voimia tässä tilanteessa! Toivottavasti vastaukseni myös antoi uskoa siihen, että hoidot voivat myös auttaa =) Uskallan varovasti ajatella, että isän tapauksessa olisi niin!



Iskän tyttö | 13.1.2009 klo 19:22:16