Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Toivoa ja epätoivoa
Olen myös itse samassa tilanteessa. Jatkuva pelko ja epätietoisuus, mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Puolisoni on nytkin ollut jo viikon sairaalassa eikä oikein kukaan tunnu tietävän, mistä korkea tulehdusarvo sekä tosi alhainen hb arvo johtuvat. Osastoa vaihdetaan ja kaikista, jopa veren saamisestakin täytyy taistella. Koska muutenkin on henkisesti aivan loppu, myös puoliso itse, tuntuu joskus, ettei jaksa enää. Kuitenkin odottaa "melkein jotain ihmettä" ja toivoo aina, että tuo syöpä ei ottaisi kokonaan valtaan. Tätä sairautta on kestänyt jo yli kaksi vuotta ja jatkuvat hoidot ja tutkimukset vievät kaikki voimat.Etäispesäkkeitä lähettänyt munuaissyöpä kun on vielä niin hankala ja huonoennusteinen, ettei paljon toivoa ole muusta kuin elämän pitkittämisestä. Suoraan lääkärit ovat sanoneet, ettei tästä voi parantua. Yritän käydä hänen luonaan päivittäin, nyt kun jäin eläkkeelle vuoden vaihteessa. Sekin on uusi tilanne; ei ole enää työkavereita, jotka lohduttaisivat ja joille sai itseään purkaa. Eikä ystäviäkään voi jatkuvasti kuormittaa omilla murheilla. Meillä käy keskustelemassa syöpäyhdistyksen sairaanhoitaja kotona, mikä on kyllä tuntunut hyvältä.
Toivo ja epätoivo vaihtelevat päivittäin. Kauniit ilmatkaan eivät tahdo auttaa. Eikä jaksa edes lapsenlapsista nauttia eikä heidän kanssaan iloita. Ilo on kadonnut ja nauru puuttuu. Sitä tosiaan joutuu luopumaan kaikesta. Yritän elää päivän kerrallaan kuten varmaan sinäkin. Huomisesta kun ei kukaan tiedä, eikä varsinkaan tämän "hitaasti tappavan taudin" kanssa.
Jaksamista sinullekin ja minä pyydän voimia myös tuolta ylhäältä. Eniten pelkään, miten tämä jatkuu ja miten pystyn puolisoa hoitamaan ja tukemaan oman tuskani rinnalla. Hän kun omista toiveistaan kertoo niin vähän ja tyytyy kaikkeen. Minä taas yrittäisin taistella vastaan, mutta hän jo luovuttanut. Sille ei voi mitään. Potilaan toiveiden mukaan on elettävä. Ulkopuolinen apu on ainakin minulle auttanut. Olen käynyt myös psykologilla keskustelemassa.
Voimia tähänkin päivään meille molemmille!
- Toivoa ja epätoivoakevättäkohti
- Re: Toivoa ja epätoivoaTiikerinlilja
- Re: Toivoa ja epätoivoaoel
- Re: Toivoa ja epätoivoakevättäkohti
- Re: Toivoa ja epätoivoanuorimies