Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Kun voimat eivät tahdo riittää.

Mummotin

Mielestäni Sinun pitäisi hakea apua itsellesi. Kertomustesi perusteella ette ole ennenkään tulleet toimeen toistenne kanssa, miten nytkään.
Tuntematon vieras auttaja voisi olla parempi. On olemassa vapaaehtoisiakin auttajia.
Vaatii tietoa, ymmärrystä, empatiaa ja huumoria kohdata iäkäs ja vielä vakavasti syöpäsairas. Lääkkeet voivat kiltistäkin ihmisestä tehdä ärsyyntyneen, raivokkaan, vaikuttaa siis hermostoon.

Kerroit että olet puhunut potilaalle kuin "Runeberg", kuinka lapset ja koko suku rakastaa ja haluaa parastasi ja potilas sanoo että eivät ne tippaakaan välitä. Sitten kirjoitat että suku vähät välittää ja on aina ollut huonot välit tähän potilaaseen. Puhuit siis potilaalle puppua.
Potilaasi on kyllä täydessä järjessään, tuntee sukunsa, eikä ihme jos raivostuu moisista.
Niin mitä hyvää sinä ja välinpitämätön sukusi haluaa potilaan parhaaksi? Kuolemaa ja vain kuolemaa.
Sinä siis yrität saada potilaan lopettamaan lääkkeiden käytön puhumalla että ne eivät auta yhtään. Sehän tietää kuolemaa ja sinä uuvut kun jatkuvasti yrität potilasta käännyttää ja tämä pistää hanttiin koska haluaa elää. Tästähän puuttuu kokonaan ihmisoikeus, kunnioitus sekä rakkaus, jota ei oikeasti koskaan ole ollutkaan.
Tässä on kysymyksessä raha. Sairaan pitää äkkiä kuolla että voidaan asunto myydä, lapsen lapset tarvitsevat asununtorahaa....
Olen nähnyt vastaavia tapauksia. Tämä on nykypäivän todellisuutta.

Mummotin, välinne ovat niin tulehtuneet, että vaikka sinua opetettaisiin suhtautumaan toisin potilastasi kohtaan niin se ei enää auta. Sinuun ei enää luoteta. Ei kukaan enää luottaisi. Sairaanhoitajan pitää olla henkisesti aikuinen ja pystyä olemaan tilanteen yläpuolella, henkisesti epäkypsä siihen ei kykene.
Potilaalla on oikeus syödä lääkärin määräämät lääkkeensä ja pitääkin syödä. On olemassa potilasoikeus, toivottavasti joku ottaisi yhteyttä potilaan puolesta.

Et selvästikään ole käynyt mitään koulua/kurssia omaishoitajaksi, olet ns. "villi auttaja". Virallisena hoitajana voisit saada ns. potkut huonosta potilaan kohtelusta ja kun syvemmin tutkitaan kenties lakisääteisen rangaistuksen. Samaan luokkaan kuuluu nimimerkki, jonka mielestä potilas terrorisoi.

Potilas ei ole hakenut apteekista pahoinvoinnin esto lääkettä. Tämä tarkoittaa sitä, että potilaalla on erittäin paha mieli, eikä hae lääkettä koska ei halua sitä neuvoa ottaa tarkoituksella vastaan ihmiseltä, joka on raivostuttava. Potilas tekee tarkoituksella tällä teolla pahaa mieltä myös toiselle, ettei kokisi olevansa yksin pahalla mielellä. Siinä on viesti, sitä pitää osata lukea. Siinä on jo tarpeeksi kun sairastuu vakavaan sairauteen, kunto heikkenee ja "hoitaja" tekee kaikkensa ettei potilas söisi lääkkeitään ja saisi toivoa ja helpotusta oloonsa ja hätäänsä.
Suuri osa syöpään sairastuneista elää ainoastaan lääkkeiden ansiosta ja useat henkisesti romahtavat, mutta sinä mummotin romahdat vaikka olet terve.

Asia on ihan yksinkertainen. Minä tekisin niin, että lukisin netistä potilaan kuullen seuraavaa.
Pitäisin ensin huolen että potilas varmasti kuulee, eikä ajattele muuta.
Ihanaa, nyt on keksitty semmoinen lääke että se estää pahoinvoinnin. Lähes kaikki lääkkeet tekevät yrjö olon ja ruoka ei pysy sisällä mutta tällä lääkkeelläpä pysyy. Voi syödä mitä haluaa ja kunto pysyy hyvänä ja parantuu. Olipa hyvä kun satuin lukemaan tämän jutun. Jos minä sairastun niin ilman muuta hankin heti tuota lääkettä. Inhoan yrjöämistä, siitä tulee kitkerä maku suuhun ja vie kaikki voimat.

Mitään muuta ei tarvitse sanoa. Potilas ajattelee asiaa mielessään ja tekee itse oman valintansa. Potilas tuntee silloin olevansa itsenäinen, voimissaan eikä kenenkään armoilla. On selvää että päätöstä potilas ei tee siinä heti vaan monenkin päivän päästä vasta, osoittaakseen että ostoksesta päättää hän eikä "vihollinen".

Vastaavassa tilanteessa me kaikki ihmiset tekisimme juuri näin. Siinä on sanaton viesti "viholliselle". Hoksaava "vihollinen" hämmentyy nolostumisestaan kun putoaa monta porrasta alas hallitsija vuoreltaan ja tuntee hieman voimattomuutta.

On selvää että katse, ääni ja elekieli kertoo sanattomasti hetkessä onko puhuttu sana totta ja aitoa.

Kaikki sympatiat potilaan puolella! Sydämelliset terveiset hänelle!
Jos mummotin antaa potilaan lukea tämän kirjoituksen ja pyytää rehellisesti anteeksi potilaalta ja kertoo tälle ja kirjoittaa myös meille luettavaksi olevansa tietämätön käyttäytymisestään ja haluaa parantaa tapansa, niin silloin sympatiat tulevat mummotille ainakin meiltä jotka olemme kehoittaneet mummotinta hakemaan apua itselleen. Se, miten aidosti ja nöyrästi mummotin laskeutuu vuoreltaan potilaan tasolle saman arvoisena ihmisenä, on näkymätön lanka, jonka potilas vaistoaa oikeaksi tai vääräksi. Jos se on aitoa ja se tulee sydämestä niin silloin mummotin saa anteeksi annon ja sympatiat potilaalta ja meiltä sympatiat myös. Silloin tulee rauha ja aito ilo kohdatessa ja suru ja kaipaus erotessa. Näin käy kaikkien ihmisten kesken kun halutaan rauhaa.

Mummotin ja me kaikki ihmiset muistakaamme viisas sanonta, "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"


Olkaamme ihmisiki!
Toivoo, anemonet
anemonet | 17.2.2012 klo 12:51:52