Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Muilla kokemuksia tästä?

Huomenta kaikille.

sir: Luin ja huomasin viestisi jo vähän aika sitten, mutta nyt vasta pääsin vastaamaan.

Ikävää kuulla, että äidilläsi on todettu syöpä. Se ei ole helppoa läheisellekään, tiedän sen, kun aikoinaan äitini asiasta kertoi.

Voimia sinulle kovasti epävarmaaseen ja raskaaseen tilanteeseen. Toivottavasti jaksat olla äitisi tukena.

Kuinka vanha äitisi on ja kuinka vanha sinä itse olet? Minkälaisessa elämäntilanteessa itse olet?

Kyselen näitä siksi, että sen tiedon varassa minun tai jonkun muun on hieman helpompi sinua tukea. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Minulla on kokemusta hieman samantapaisesta tilanteesta, joka toisaalta poikkeaa aika paljon sinun tilanteestasi. Kerron tarinani lyhyesti. Äidilläni todettiin v. 2007 kohtusyöpä, joka oli aika pitkälle levinnyt. Häneltä poistettiin kohtu ja munasarjat varmuuden vuoksi. Sitä en nyt muista, oliko se syöpä jo levinnyt munasarjoihin. Hän sai siihen hoidot ja sai ns. terveen paperit. Äitini syöpä kuitenkin uusi eikä enää parantunut ja hän kuoli elokuussa 2010.

Minun äidin tilanne oli se, että kohtusyöpä oli levittänyt etäpesäkkeitä vatsaan ja kenties muuallekin, mutta ikävä puoli oli se, etteivät ne kaikki välttämättä näkyneet missään kuvauksissa. Isoimmat pesäkkeet näkyivät, mutta pienemmät välttämättä eivät.

Ymmärrän vihasi kaikkea ja erityisesti lääkäreitä kohtaan. Sen paremmin äitisi tilannetta tuntematta aika monenlaisia ajatuksia ainakin itselläni nousee mieleen. Ensinnäkin hyvä, jos äitisi syöpä ei ole kovin aggressiivinen. Toisekseen, on mahdollista, että äitisi syöpä on vain munasarjoissa. Kolmanneksi, jos äitisi saa tätä uutta hoitoa, niin syövän eteneminen voi hidastua ja jopa loppua kokonaan. Kaikista pienistä hyvistä asioista kannattaa olla kiitollinen. Tiedän kyllä itse kuinka rankkaa se on. Jos on yhtään epävarma olo, niin äidilläsi ja sinulla äitisi luvalla on oikeus saada kirjalliset epikriisit kaikista tutkimuksista niistä paikoista, joissa häntä on hoidettu. Ne voi tilata suoraan hoitopaikasta. Niistä selviäisi tarkemmin, mitä hänelle on tehty ja miksi. Jos et ymmärrä kaikkea, niin sitten kannattaa soittaa sinne hoitopaikkaan ja kysyä, mitä tämä tarkoittaa.

Onko sinulla sisaruksia tai muita läheisiä, joiden kanssa voit jakaa näitä asioita?

Se oli hyvä, että tänne löysit. Joskus vaan täällä vastaaminen kestää, kun ihmiset käsittelevät tunteitaan. No, itse muistan kyllä ne tunteet hyvin, kun kuulin äidilläni olevan syöpä. Kun hän kertoi ja soitti minulle, hän pyysi minua istumaan alas. Hyvä, että pyysi. Ensireaktiot olivat järkytys, epäusko, pelko ja epävarmuus. No, sitten hoidot alkoivat ja elämä jatkui omaa latuaan aikansa.

Olen itse vanhustyön lähihoitaja eli joudun näitä asioita kohtaamaan myös työni puitteissa. Itse ainakin äitini diagnoosin jälkeen etsin asiasta tietoa ja esimerkiksi juuri täältä löytyy hyvin paljon asiallista tietoa syövästä ja sen hoitomuodoista. Suosittelisin myös juttelemaan äidillesi ja kysymään, onko hän saanut hoitopaikasta epikriisejä ja luvan saada lukea ne. Sinäkin olet jo hieman asiaan tutustunut ja se on hyvä juttu.

Tässä tuli nyt paljon asiaa lyhyessä viestissä. Tärkeintä minusta on tosiaan pitää toivoa yllä, koska äitisi tilanne on melko tuore eikä näistä asioista koskaan voi oikein etukäteen tietää. Jos jaksat olla äitisi rinnalla häntä tukemassa, niin se on tärkeää hänelle ja myös sinulle. Muista kuitenkin pitää huolta myös omasta jaksamisestasi, vaikka se tilanne voi tuntua hyvinkin kohtuuttomalta. Tänne voi aina tulla kirjoittelemaan.

Kovasti voimahaleja sinulle lähetän ja jaksamista sinulle. Se on iso asia ja sen sulatteluun menee pitkä aika ja se tapahtuu pikkuhiljaa.




Siipi maassa | 9.6.2012 klo 10:08:46