Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Pari kuukautta


Hei Christina & co!

Toivon kovasti teille voimia ja jaksamista tulevaan!Ajatukseni ovat luonanne ja jos mitenkään voin "tukea" suuressa vastoinkäymisessänne & hämmentyneessä olotilassanne.
On vaikea tottua ajatukseen,että sinulle niin kovin tärkeää ja rakasta ihmistä ollaan sinulta viemässä pois.Tunnet suurta vihaa ja hämmennystä...miksi juuri sinä ja sinun perheesi??
Tuntuu niin kovin tutulta.Koeta elää päivä kerrallaan ja iloita joka hetkestä(sek/min) kuin se olisi lyhyt "elämä".
Ole läsnä isällesi,tehkää kaikkea mukavaa josta te kaikki
pidätte.Anna hänen tuntea itsensä rakastetuksi.Koskaan ei voi olla liian hellä.Viettäkää aikaa yhdessä,muistelkaa,jutelkaa ja ennenkaikkea tukekaa toisianne.Tehkää isänne olo niin mukavaksi kuin hänelle suinkin on mahdollista.
esim.musiikki,kirjojen ääneen lukeminen,jokin "mieliherkku" joka vielä maistuu,hieronta,lähellä olo ja mikä yllätävää ihan päivän tapahtumien kertominen sen "arkisuudessaan".Ime näistä hetkistä itseesi jotain mitä muistella ja se isäsi vistittämä levollisuus vaikka sisälläsi koko ajan kalvaakin pelko
huomisesta.Älä turhaan ajattele tulevaa...yritä saada myös itsellesi hyvä olo niistä hetkistä(vaikka se on kovin vaikeaa)sillä ne muistot kantavat sitten hedelmää,kun tuo sinulle niin kovin rakas tukipilari on poissa.(Toivon,että saatte olla
yhdessä vielä pitkään..)
Muista,että koskaan ei saa menettää toivoa ja koskaan ei saa luovuttaa.Toivotan sinulle,isällesi ja perheellesi voimia
ja tahtoa taistella aina viimeiseen saakka...
Don´t You Never,Ever Give Up!:)
helmikuu06 | 26.5.2006 klo 23:26:27