Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Isällä aivosyöpä ja nyt on loppu lähellä

Olen.. tai ainakin olin hyvin läheinen isäni kanssa. Teimme lähes kaiken yhdessä vielä noin vuosi sitten, mutta nyt joudun tekemään kaiken yksinäni, kun isästäni ei ole enään mihinkään. Hän ei ole luonteeltaan tai miltään osin se henkilö jota minä opin pitämään isänäni.

Yksinäisyys tässä taitaa olla se raastavin osuus. Ja myös se että joutuu esittämään normaalia muiden edessä. Kuka nyt haluaisi olla sellaisen kanssa joka koko ajan valittaa ongelmistaan ja ei ole iloinen mistään?

Ja koska syöpä on todellakin ollut mukana koko elämäni ajan, tuntuu siltä kuin lapsuuteni ja nuoruuteni olisi mennyt pilalle. En ole saanut elää onnellista lapsuutta kuten monet muut ikäiseni.
Pienenä lapsena varsinkin silloin pelottavat keskellä yötä tulleet epilepsia-kohtaukset isälläni ovat luultavasti jääneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Ja enpä nyt tiedä onko mielenterveytenikään enään kohta kunnossa kaiken tämän jälkeen.

Toivoisin vaan että isäni pääsisi jo haudan lepoon ja pystyisin aloittamaan syövättömän elämän ja vihdoin elämään ilman vakavaa sairautta lähipiirissä. Harmi vaan että hän joutuu kuolemaan varsin varhain... hän ei ole vielä 50-vuotiaskaan.


P.S. isäni lopetti omasta päätöksestään lääkitykset syöpään, kuinka kauan tästä asiasta tietävät luulevat kauanko on elinikää jäljellä. Isäni kunto tuntuu huononevan joka viikko ja syöpä on todella pahanlaatuinen aivokasvain. (sinänsä ihme että hän on jaksanut näinkin pitkään. Alussa lääkärit antoivat hänelle vain ½-vuotta elinaikaa)
Jukka93 | 13.3.2010 klo 00:31:34