Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lapsellani on syöpä

hei mamma-77 ja muut

Luin vanhoja viestejä ja osui silmään viestisi. Mitä teille kuuluu? Meidän esikoisella, niin rakkaalla IIA tytöllä uusiutui neuroblastooma viime syksynä. Meni kuitenkin niin hyvin että ei ehditty aloittaa saattohoitoa, kun enkelit jo noutivat rakkaamme taivaan kotiin. Iia oli hyvässä kunnossa, sai olla kotona, vaikka väsymys painoi. Itsellä oli varmaan helpompi olla Iian kanssa, kun lääkäri ei uskaltanut sanoa ääneen todellisuutta. Tiesimme itse kyllä varsin hyvin, että mitää ei voi tehdä...Oli kuitenkin pieni toivo lähes loppuun saakka. Perjantaina 11.11.05 otettiin myös näytepala kasvaimesta ja tilanne oli todella paha...Silloin kirurgi soitti minulle ja sanoi ettei mitään voitu tehdä. Tästä toimenpiteestä Iia ei oikeastaan kunnolla jaksanut herätä ollenkaan, vaan nukkui jo la-su välisenä yönä ikiuneen.

Hän lähti hiljaa yöllä eikä sammuttanut polkunsa valoja, kukaan ei nähnyt valkoisten siipien saattoa, kukaan ei kuullut, hiljaa hänet haettiin valmiiseen sijaan.
Surun ja kivun mullasta nousee kiitos: Hän on jo perillä.
-Maila Jyrinki-

Itse odotin vauvaa näinä aikoina ja tietyllä tapaa se lohdutti. Olin onnellinen raskaudesta, vaikka niin kauheaa se on luopua omasta lapsesta. Ajateltiin kuitenkin että tehdään kaikkea mitä voi ja mistä IIA nauttii...Niin paljon voimaa saimme pienestä urhoollisesta tytöstä. IIA ei valittanut, nautti elämästä antoi meille esimerkin elää hetki kerrallaan. Ajattelin jo keväällä -05, kun pelkäsin taudin uusiutuneen asiaa lapsemme kannalta. On onnelista elää lapsen lyhyt ja täysi elämä. Tämä maailma on niin paha mihin lapsemme kasvaa, itse ei voi lasta säästää kaikelta miltä haluaisi. Nyt kun IIA on suojelusenkelinä meille kaikille, se lohduttaa, hänen ei tarvitse kohdata enään mitään, onnellisesti turvassa ja perillä.
Elämä on niin hauras, jokaisen on vain joskus lähdettävä. Iia itse sanoi ja lohdutti keväällä että koskaan ei voi tietää milloin kuolee. Voi kuolla vanhana, nuorena tai lapsena, milloin vain. Sitten on suojelusenkeli joka suojelee niitä jotka vielä elää.
Ajatelkaa, niin yksinkertaisesti lapsi sanoi, ei pelkoja, lapsen uskolla.

Voimia Sinulle ja kaikille, nämä ajatukset vain tuli ja kirjoitin...nyt nuorimmainen 3kk kaipaa maitoa, joten elämä jatkuu. :-)
IIAnäiti | 30.7.2006 klo 17:27:41