Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lapsellani on syöpä

Re: Hoidonlopetustutkimukset ohi...

Hei,
ja hieno homma, että kaikki oli ok ! Olette taas saavuttaneet yhden etapin. Kun luin viestiäsi, niin elävästi palasi ne omat fiilikset sieltä 1,5-vuoden takaa, kun meillä oli lopetushoidot. Ihan ilosta itkin, kun sairaanhoitaja soitti ja kertoi, että lyppi oli puhdas.
Ja tuttu tunne sekin, että kaikesta ilosta huolimatta ei oikein osaa olla täysin huojentunut. Mulla ainakin vieläkin tulee niitä tuskan "humauksia" läpi kehon, kun muista, ettei vieläkään olla selvillä vesillä. Tosin harvemmin, mutta kuitenkin.
Aina ennen sairautta kuvitteli, ettei kestä, jos lapselle sattuu jotain. Ja sitten kumminkin jotenkin oudosti kestää, kun on pakko kestää ja vasta jälkeenpäin tajuaa, miten pahassa paikassa ollaan oltu, kun kaikki lapset ei kestä edes niitä alkuhoitojen rasituksia.
Ja sitten lopetushoidontutkimukset pelottaa ihan sikana, kun tietää, mikä rumba ja paniikki on edessä, jos kaikki ei olekaan ok...
Sitten, kun pikkuhiljaa uskaltaa antaa itselleen toivoa, että kyllä tästä selvittiin, saattaa tulla jotain ryppyä...Kaikille EI tule mitään ryppyjä, mutta pienetkin asiat huolestuttaa ihan hurjasti, kun odottaa vaan ajan kulumista, että se 5 vuotta olisi ohi.
Itse en "julista poikaa terveeksi" ennenkuin se viisi vuotta hoidon päättymisestä on kulunut ja silloinkin varovasti. Taikauskoa tietenkin, mutta näin tapauksen, jossa "nuolaistiin ennenkuin tipahti" ja kuinkas sitten kävikään.... Tietysti jokaisesta päivästä pitää olla iloinen, joka terveenä vietetään, mutten henkisesti kestäisi, jos olisin unohtanut, miten elämä saattaa muuttaa koko elämän yhdessä hetkessä päälaelleen ja sitten jotain tulisi.

Kesä on aikaa, jolloin ollaan paljon ulkona ja ikkunat auki ja ihmiset yleisesti ottaen terveitä, joten nauttikaa vain elämästä ja tehkää juttuja, joita että ole voineet tehdä. Meille sanottiin vesirokosta, että ekan puolen vuoden aikana sitä ei ehdointahdoin kannata mennä hakemaan, muttei se mikään katastrofi ole, jos se sattuu tarttumaan.
Meillä poika menee syksyllä kouluun ja tein sen päätöksen, että rokotus otetaan. Eli ensi viikolla menemme verikokeisiin ja samalla saavat AVOlla laittaa rokotuksen. Eipä tartte sitä enää pohtia. Ja kun pikkusiskokin on rokotukset saanut.

Sen verran meidän vuodentakaisesta keväästä, että kun sitten lääkkeet olivat jääneet ja kieli pitkällä odoteltiin veriarvojen nousua, niin niinhän siinä kävi, että ne arvot nousivat TOSI hitaasti. Melkein puoli vuotta meni ennenkuin asettuivat kohdalleen ja siltikin ovat viitearvojen alapäässä. Eli poika on näitä tyyppejä, jonka normaalit leukkarit on 5-6, kun kaverilla ne on siellä 10-11 tienoilla.

Tämän pitkän sepustuksen jälkeen toivotan teille ihanaa, rentouttavaa kesää ! Nauttikaa elämästä ja tehkää, mitä mieleen juolahtaa, ottakaa kaikki takaisin !
//pm
paulamari | 9.6.2006 klo 07:57:26