Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Re: Miehelläni on syöpä

Hei!

Olin vuosi sitten 36-vuotias, kun miehelläni todettiin metastasoinut kielisyöpä. Hoidot kestivät leikkauksineen, kemo-sytohoitoineen puolisen vuotta. Mies meni erittäin huonoon kuntoon, laihtui 30 kiloa, mutta halusi olla kaiken mahdollisen ajan kotona. Hoitojen ja leikkauksien aikana olin kuin terästä: mikään ei ikäänkuin lannistanut minua, vaikka tiesin, että kauaa en jaksaisi (ei omaa jaksamista ajattele silloin, kun läheinen tarvitsee apua). Jonkunhan piti huolehtia kodista, kymmenen kinttaalla olevista lapsista ja ennenkaikkea miehestä. Aika oli, näin jälkeenpäin ajateltuna, erittäin raskasta ja olin aivan liian ylipirteä koko ajan. Viime kesästä ei minulla ole minkäännäköistä muistikuvaa, on kuin se olisi pyyhitty pois.

Lopulta mieheni ollessa jo paremmassa kunnossa viime syksynä oma kroppani ja mieleni romahti; itkin vain, mitään en jaksanut, sain pahat rytmihäiriöt ym. Mutta meikäläisen luonteella olin saikkarilla 2 viikkoa ja taas töihin. Haluankin näin jälkeenpäin antaa kultaisen neuvon: mikäli sinulle puolisona tarjotaan sairaslomaa, käytä sitä! Vaikka miehesi on sairas, sinäkin sairastat siinä mukana ja vahvasti. Monesti henkisesti on jopa raskaampaa sillä puolisolla, joka sitä arkea vie eteenpäin.

Ystävien tuki on erittäin tarkeää, mutta he eivät ole eivätkä missään vaiheessa tule olemaan samassa tilanteessa, eivätkä näin voi täysin ymmärtää, mitä teillä neljän seinän sisällä mietitään ja mitä käydään läpi. Meillekin oli ja on edelleenkin paljon ilmassa leijailevia kysymysmerkkejä, mitä jos...? Miehesi sisko tekee teille juuri nyt hallaa ja olisi parempi, ettei näitä ankeuttajia kuuluisi lähipiiriinne. Todennäköisesti tämä sisko on kuitenkin juuri se sisaruksista, joka on ollut eniten tekemisissä miehesi kanssa? Hän on vain huolissaan eikä huomaa aiheuttavansa tuskaa sinulle.

Yhteenvetona: Miehesi on sairas ja hän tulee tarvitsemaan sinua vielä kipeämmin kantasolusiirtojen aikana. Tulet nyt pitkäksi aikaa laittamaan itsesi syrjään, mutta muista, että sinunkin aikasi tulee vielä. Älä silloin tee samoja virheitä kuin minä, vaan aseta siinä vaiheessa itsesi etusijalle. Saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta se on kaikkea muuta. Lentokoneohje on tässä tilanteessa kaiken a ja o: ota happimaski aina ensin itsellesi, jotta pystyt antamaan happea lapsille ja sairaille.

Selviytyminen tulee olemaan sinullekin rankkaa; monet ystävänne eivät sitä kuitenkaan huomaa, että myös sinä tulet tarvitsemaan onnen hetkiä ja jaksamisen toivotteluja. Minä en olisi jaksanut ilman omaa äitiäni, joka edelleenkin on tässä asiassa suurin tuki ja turva minulle. Monet ystävät ovat meiltä jääneet, vaikka olemme nuoria; kyseessä on ilmeisesti heidän oma kuolemanpelkonsa, jota ystävämme eivät osaa käsitellä.

Jaksamista!
nananeiti | 28.7.2010 klo 09:51:04