Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Miesten syövät
Re: Leikkauksesta kotiutunut
Hieman tiivistettynä oma leikkauspäivä 22.6.2011.07:15 sisälle sairaalaan, hieman perhosia vatsassa. Hoitaja nouti ja vei toimistohuoneeseen. Kyseltiin joitain lisätietoja ja vaatteiden vaihto, piti saada useilla vetoketjuilla varustettu lämpöpuku, olivat loppu ja sain tyytyä selästä auki olevaan paitaan sukkiin ja kylpytakkiin. Esilääkitys, olisiko ollut antibiootti+diapam, olo muuttui hieman "uneliaaksi", karvoja ei ajeltu, tästä kiitän vielä jotakuta, oli meinaan mukava repiä haavalappuja pois ;)
07:50 leikkaussaliin, ei oikeastaan pelkoja tms. Väkeä oli tullut paikalla kiitettävissä määrin, jokainen varmaan kävi esittelemässä itsensä, jossain vaiheessa. Leikkauspöydälle, paita ja sukat päällä. Asennon etsintää ja valmisteluja; kanyyleiden laittoa ja lämpöpeittoa ym. aina kun jotain tehtiin siitä myös kerrottiin minulle, ei mitään pelättävää, olet hyvissä käsissä.
Nyt tärkeä asia!
Leikkausasento on todellakin pää alaspäin ja on tärkeää, että asento on hyvä, molemmin puolin hartioille asetetaan tuet ja on tärkeää, että tuntuvat hyviltä. Itsellä ei oikein oikealle puolen löytynyt hyvää asentoa ja kipu sillä puolen on ollut sen mukaista. Kyselevät miltä tuntuu, joten älä tyydy huonoon tai välttävään.
Viimeinen muistikuva on kun anestesiahoitaja hymyilee ;)
14:30 heräämössä palaan maan pinnalle, tai tuolloin kysyin kelloa ja sen muistan... Olo ok, hoitajat tarkkailevat vointia. Pää on pyörällä, mutta olo tosiaan oli hyvä. Joku huusi tuskissaan ja se toi minutkin todellisuuteen, leikkaus oli siis ohi. Miten oli mennyt ym. kysymykset pyörivät päässä. Aika nopeasti sain vastausen, leikkaava lääkäri kävi ja kertoi leikkauksen menneen hyvin ja ei viitteitä mistään leviämisestä, itsellä oli säästävä leikkaus. Patologin lausuntoa odotellessa (noin 1kk), toivon etten valinnut väärin.
15:00 hymyilevä hoitaja lähtee viemään minua osastolle, katselen käytävien kattoa, pää pyörällä ja tokkurassa. Minulla oli tippa ja happiviikset, joita on kuulemma hyvä pitää leikkauksen jälkeen, ainakin loppupäivä.
16:00 avovaimo saapuu, olen väsynyt ja tokkurainen, juttu ei luista. Pari tuntia jaksoin miellyttävää vierastani.
Leikkauspäivänä, osastolla hoitajat antavat sinun olla aika rauhassa. Tarkastelevat kuntoa, tuovat lääkkeitä ja kyselevät vointia, juomahuolto pelasi myös erittäin hyvin. Asentojen vaihto hankalaa, muista ettet pelkää painaa kutsunappia.
Myös lääkäri kävi uudestaan luonani, luuli etten muistaisi heräämössä käyntiään. Mukava mies, vaikka juuri minua leikkelikin ;)
Vatsa täytetään kaasulla, ilmavaivat voivat olla ilkeitä jonkin aikaa, menevät kyllä ohi. Kipuihin saa lääkettä lisääkin, jos siltä tuntuu. Ensimmäisenä iltana, istuin jo sänkyn laidalla ja pistin itseeni hyytymiä ja tulppia estävää lääkettä ns. napalääke. Olinsiis reipas potilas ja tämä on jonkinlainen ehto kotiin pääsylle, koska sitä pistettään kotonakin itse, ei nyt niin paha, jos et pelkää neuloja.
Päivä vaihtui ja olo aika hyvä, tosin hieman kipua ja katetriin totuttelemista, ensimmäinen isomman hädän vessakäynti oli unohtumaton kokemus, ohivuoto, oli minulla ainakin ohivirtaus paineella.
Nuo vessakäynnit kotonakin, ainakin itselle aiheuttavat pientä huolta, kestääkö paikat... Kestäähän ne, ajan kanssa vessaan ja rauhassa, itsellä ulostamisen yhteydessä tulee välillä, jossain vaiheessa, aika reippaasti virtsat putkiin ja hieman ohikin, vaikka ei hirveästi ponnistele, kait jokin mekanismi??!
Puolen päivän aikaan lääkäri kertoo, että voidaan kotiuttaa iltapäivällä ja vahvistus asiaan noin kahden aikaan, hoitaja tuo lippua ja lappua. Mukaan sain reiteen tai sääreen laitettavan virtsapussin ja yöksi liitettävä suuremman pusiin, pari kevyttä vaippaa, mahd. ohivuotoon. Noin tunnin taksimatka oli mielenkiintoinen, mutta kotiin päästiin, saattaja on hyvä olla.
Nyt täytyy kiittää omaa puolisoa, joka onneksi on myös hoitaja. Ilman häntä en varmaa olisi näin hyvin asioista selvinnytkään.
Kotona uudet ongelmat ja kujeet...
Yksi on sänkyja siitä pari asiaa. Oma sänky oli aivan liian pehmeä ja matala, ensimmäisenä yönä sain kylki/selkäalueelle ambulanssia vaatineen krampin, jonka saivat onneksi hoidettua kotosalla. Eli leikkausasento on vaativa! Jos sinulla on taipumuksia selän, hartioiden ja yleensä lihaksien jumituksiin kipuihin tms. YRITÄ HOITAA NE ENNEN LEIKKAUSTA! Univaje minulla oli hirveä, nyt tasaantuu kotona.
Tyttären sänkyyn saatiin luksuspeti, paksu kaksios. patja, joiden väliin kirjoituspöydän päälilevy. Käytä/käyttäkää mielikuvitusta :)
Älä rehki liikoja ja huolehdi, soita osastolle tai sinne mihin ohjattiin soittamaan. Älä pelkää esittäväsi tyhmiä kysymyksiä.
Ole aktiivinen ollessasi osastolla, kysele. Itse sain hyvin vähän ohjeita, melkeinpä; terve vaan onnea, kiva kun kävit kotiutus.
Ymmärrän, resurssipula vaivaa ja hoitajat eivät ehdi.
Kaiken kaikkiaan hyvin meni ja pikkuhiljaa toivutaan.
Viikon päästä katetri pois, jos kaikki ok. Patologin lausunnon odotusta ja positiivinen asenne.
Kävelyä, istumista, makaamista ja kevyttä toimintaa.
Lapset oli mummolassa ja kotiutuivat eilen, sekin toi piristystä eli älä jää sänkyn pohjalle. Palaan asiaan...
Paistaa se päivä, vielä ensi kesänäkin kai ;)
- Leikkauksesta kotiutunutMiesVM69
- Re: Leikkauksesta kotiutunutMiesVM69
- Re: Leikkauksesta kotiutunutjukarhu