Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Miesten syövät
Oma roboleikkaus
Hieman tiivistettynä oma kertomus, leikkauspäivä 22.6.2011.07:15 sisälle sairaalaan, hieman perhosia vatsassa. Hoitaja nouti ja vei toimistohuoneeseen. Kyseltiin joitain lisätietoja ja vaatteiden vaihto, piti saada useilla vetoketjuilla varustettu lämpöpuku, olivat loppu ja sain tyytyä selästä auki olevaan paitaan sukkiin ja kylpytakkiin. Esilääkitys, olisiko ollut antibiootti+diapam, olo muuttui hetken päästä hieman "uneliaaksi", karvoja ei ajeltu, tästä kiitän vielä jotakuta, oli meinaan mukava repiä haavalappuja pois ;)
07:50 leikkaussaliin, ei oikeastaan pelkoja tms. Väkeä oli tullut paikalla kiitettävissä määrin, jokainen varmaan kävi esittelemässä itsensä, jossain vaiheessa ja kaikki olivat sympaattisen oloisia ja hymyileviä. Leikkauspöydälle, paita ja sukat päällä. Asennon etsintää ja valmisteluja; kanyyleiden laittoa ja lämpöpeittoa ym. aina kun jotain tehtiin siitä myös kerrottiin minulle, ei mitään pelättävää, olet hyvissä käsissä.
Nyt tärkeä asia!
Leikkausasento hankala ja olet todellakin pää alaspäin. On tärkeää, että asento on hyvä, molemmin puolin hartioille asetetaan tuet ja on tärkeää, että tuntuvat hyviltä. Itsellä ei oikein oikealle puolen löytynyt hyvää asentoa ja kipu sillä puolen on ollut sen mukaista. Kyselevät miltä tuntuu, joten älä tyydy huonoon tai välttävään.
Viimeinen muistikuva on kun anestesiahoitaja hymyilee ja hieman puheen sorinaa ;)
14:30 heräämössä palaan maan pinnalle, tai tuolloin kysyin kelloa ja sen muistan... Olo ok, hoitajat tarkkailevat vointia. Pää on pyörällä, mutta olo tosiaan oli aika hyvä. Joku huusi tuskissaan ja se toi minutkin todellisuuteen, leikkaus oli siis ohi. Miten oli mennyt ym. kysymykset pyörivät päässä. Aika nopeasti sain vastausen, leikkaava lääkäri kävi ja kertoi leikkauksen menneen hyvin ja ei viitteitä mistään leviämisestä, itsellä oli säästävä leikkaus. Patologin lausuntoa odotellessa (noin 1kk), toivon etten valinnut väärin.
15:00 hymyilevä hoitaja lähtee viemään minua osastolle, katselen käytävien kattoa, pää pyörällä ja tokkurassa. Minulla oli tippa ja happiviikset, joita on kuulemma hyvä pitää leikkauksen jälkeen, ainakin loppupäivä.
16:00 avovaimo saapuu, olen väsynyt ja tokkurainen, juttu ei luista. Pari tuntia jaksoin miellyttävää vierastani.
Leikkauspäivänä, osastolla hoitajat antavat sinun olla aika rauhassa. Tarkastelevat kuntoa, tuovat lääkkeitä ja kyselevät vointia, juomahuolto pelasi myös erittäin hyvin. Asentojen vaihto hankalaa, muista ettet pelkää painaa kutsunappia.
Myös lääkäri kävi uudestaan luonani, luuli etten muistaisi heräämössä käyntiään. Mukava mies, vaikka juuri minua leikkelikin ;)
Vatsa täytetään kaasulla, ilmavaivat voivat olla ilkeitä jonkin aikaa, menevät kuulemma ohi. Kipuihin saa lääkettä lisääkin, jos siltä tuntuu. Ensimmäisenä iltana, istuin jo sänkyn laidalla ja pistin itseeni hyytymiä ja tulppia estävää lääkettä ns. napalääke. Olin siis reipas potilas ja tämä on jonkinlainen ehto kotiin pääsylle, koska sitä pistettään kotonakin itse tai jonkun muun toimesta, ei nyt niin paha, jos ei pelkää neuloja.
Päivä vaihtui ja olo aika hyvä, tosin hieman kipua ja katetriin totuttelemista, ensimmäinen isomman hädän vessakäynti oli unohtumaton kokemus, ohivuoto, oli minulla ainakin ohivirtaus paineella.
Nuo vessakäynnit kotonakin, ainakin itselle aiheuttavat pientä huolta, kestääkö paikat... Kestäähän ne, ajan kanssa vessaan ja rauhassa, itsellä ulostamisen yhteydessä tulee välillä, jossain vaiheessa, aika reippaasti virtsat putkiin ja hieman ohikin, vaikka ei hirveästi ponnistele, kait jokin mekanismi??!
Puolen päivän aikaan lääkäri kertoo, että voidaan kotiuttaa iltapäivällä ja vahvistus asiaan noin kahden aikaan, hoitaja tuo lippua ja lappua. Mukaan sain reiteen tai sääreen laitettavan virtsapussin ja yöksi liitettävä suuremman pusiin, pari kevyttä vaippaa, mahd. ohivuotoon. Noin tunnin taksimatka oli mielenkiintoinen, mutta kotiin päästiin, saattaja on hyvä olla.
Nyt täytyy kiittää omaa puolisoa, joka onneksi on myös hoitaja. Ilman häntä en varmaa olisi näin hyvin asioista selvinnytkään.
Kotona uudet ongelmat ja kujeet...
Yksi on sänkyja siitä pari asiaa. Oma sänky oli aivan liian pehmeä ja matala, ensimmäisenä yönä sain kylki/selkäalueelle ambulanssia vaatineen krampin, jonka saivat onneksi hoidettua kotosalla. Eli leikkausasento on vaativa! Jos sinulla on taipumuksia selän, hartioiden ja yleensä lihaksien jumituksiin kipuihin tms. YRITÄ HOITAA NE ENNEN LEIKKAUSTA! Univaje minulla oli hirveä, nyt tasaantuu kotona.
Tyttären sänkyyn saatiin luksuspeti, paksu kaksios. patja, joiden väliin kirjoituspöydän päälilevy. Käytä/käyttäkää mielikuvitusta :)
Älä rehki liikoja ja huolehdi, soita osastolle tai sinne mihin ohjattiin soittamaan. Älä pelkää esittäväsi tyhmiä kysymyksiä.
Ole myös aktiivinen ollessasi osastolla, kysele. Itse sain hyvin vähän ohjeita, melkeinpä; terve vaan onnea, kiva kun kävit ja kotiutus.
Ymmärrän, resurssipula vaivaa ja hoitajat eivät ehdi.
Kaiken kaikkiaan hyvin meni ja pikkuhiljaa toivutaan.
Viikon päästä katetri pois, jos kaikki ok. Patologin lausunnon odotusta ja positiivinen asenne.
Kävelyä, istumista, makaamista ja kevyttä toimintaa.
Lapset oli mummolassa ja kotiutuivat eilen, sekin toi piristystä eli älä jää sänkyn pohjalle.
Nyt seitsemäs leikkauksen jälkeinen päivä.
Selkävaivat helpottaneet ja enään kaksi herätystä yöllä, uni vielä hieman katkonaista. Toissa yönä näin stimuloivaa unta ja havahduin, jonkinlaiseen erektion alkuun, melkeinpä pelästyin ja ei oikein katetri asiaa auttanut ;) Oikeaan käteen, kanyylin kohdalla suoni tulehtui ja käsi turposi hieman, pelästyin tietysti ja tulppa kävi jo mielessä. Noin kuusi tuntia ensiavussa, antibioottikuuri ja hieman tuo jo tokenee.
Katetriinkin tottuu ja kaippa tuon pois saa huomenna. Kivuliaita ilmavaivoja edelleen, jonkin verran. Sänkyyn meno ja poistuminen kotioloissa vielä aika hankalaa. Vaimoke alkaa väsymään, mutta voin ylpeänä todeta; en varmasti kieltäydy, jos hän tulevaisuudessa pyytää selkä tms. hierontaa tai oikeastaan en mistään muustakaan.
Ulkoilu on jäänyt pariin parvekepyrähdykseen, nyt voisi ajatella jo ulos lähtöä, mutta helteen vuoksi odotan katetrin poistamista.
Kiitos kaikille palstalaisille tuesta, viesteistä ja kaikesta muustakin. Palaan vielä asiaan...
Paistaa se päivä, vielä ensi kesänäkin kai ;)
- Oma roboleikkausMiesVM69
- Re: Oma roboleikkausMiesVM69
- Re: Oma roboleikkausMiesVM69
- Re: Oma roboleikkauskataja
- Re: Oma roboleikkaussoigah
- Re: Oma roboleikkausjukarhu
- Re: Oma roboleikkausMiesVM69
- Re: Oma roboleikkausTrainer
- Re: Oma roboleikkausMiesVM69
- Re: Oma roboleikkausTrainer
- Re: Oma roboleikkausMiesVM69
- Re: Oma roboleikkausTrainer
- Re: Oma roboleikkausMiesVM69
- Re: Oma roboleikkausTrainer
- Re: Oma roboleikkausMiesVM69
- Re: Oma roboleikkausTrainer
- Re: Oma roboleikkausMiesVM69
- Hyviä uutisiaMiesVM69
- Re: Hyviä uutisiaPropocop
- Re: Hyviä uutisiaMiesVM69
- Re: Hyviä uutisiajukarhu
- Re: Hyviä uutisiaPropocop